Terminaattori-Nella

Vielä muutama kuva Nellasta taannoiselta Kainuun-reissultamme, lähinnä koska nämä sattuivat olemaan täällä valmiiksi ladattuina, kun blogger ilmoitti ilmaisen kuvatilani täyttyneen enkä ole jaksanut tehdä asialle vielä mitään. Voin kertoa hieman pikkutytön tuoreemmista kuulumisista, sillä saan päivityksen neidin uusimmista metkuista puhelimen välityksellä säännöllisesti. Ja metkujahan tällä tytöllä riittää!

Nellan saavutusten lista on vaikuttava. Tyypillisten tuolinjalkojen, kynnysten, johtojen ja naulakosta roikkuvien takinhihojen jyrsimisen lisäksi pikkutyttö on osoittanut myös luovaa ajattelua, esimerkiksi kiipeämällä sohvapöydälle, keittiön ruokapöydälle sekä edellistäkin korkeammalle lipastolle, jonka päälle joku oli jättänyt avonaisen karkkipussin. Myöskään suljetut ovet eivät tätä puuhailijaa pahemmin pidättele, vaan kyytiä ovat saaneet sekä ostoskassit että villasukat. Ikkunalaudalle asetellut kukkapurkitkin täytyi kiskoa alas. Eräänä päivänä yksin ollessaan Nella oli löytänyt mamman käsilaukun pohjalle unohtuneen pussin polkkakaramelleja. Isäntäväen palatessa kotoa löytyi viaton pikkukoira, turkki täynnä tahmaisia makeisia.

Nella on kaikessa sinnikkyydessään ja yrittelijäisyydessään hyvin erilainen pentu kuin meidän Fanni oli. Toki Fannillakin on oma tuholaishistoriansa, mutta sen yritelmät ovat aina olleet hyvin satunnaisia yksittäistapauksia. En voi kuvitellakaan Fannia kiipeämässä pöydälle eikä sille varmasti tulisi edes mieleen yrittää kaapinovien avaamista. Meidän koira on hyvin rajatietoinen sillä tapaa, ettei se mene ulos puoliksi avoimesta ovesta eikä yritä tavoitella mitään raolleen jääneestä kaapista. Jokin keittiön tasolle jätetty, ihan mahtavan ihanan tuoksuinen asia saattaisi ylittää Fanninkin kynnyksen, mutta se tarvitsisi kuitenkin hyvän aikaa kerätäkseen ensin rohkeutta moiseen suoritukseen.
Nella sen sijaan on aivan toista maata, sille kaapin oven takaa pilkistävä lahkeensuu riittää innoitukseksi koko komeron sisällön esiin kiskomiseen ja tutkimiseen eikä sitä pidättele aivan pienet esteet. Välillä epäilemme, että tyttö erehtyy pitämään itseään terrierinä... Yleensä nämä tihutyöt tapahtuvat sillä aikaa, kun Nella on jäänyt yksin kotiin. Miltään eroahdistukselta temput eivät kuitenkaan vaikuta, pienellä vaan on yksinkertaisesti paljon virtaa ja tervettä uteliaisuutta maailman kohtaamiseen.
Lapsuudenkodissani kauhistelivat ensin bernin isoa kokoa, kun aikoinaan kerroimme koiran ottavamme. Sittemmin samainen porukka ihastui Fannin rauhalliseen ja lunkiin luonteeseen ja päätyi suurelta osin sen vuoksi berninpaimenkoiraan omassa rotuvalinnassaan. Kyllä minä yritin varoittaa, että koiratkin on aina yksilöitä...