maanantai 30. tammikuuta 2012

torstai 26. tammikuuta 2012

Ilmegalleria #8



Elokuu - Läärääjä

ps. En pystynyt valitsemaan vain yhtä, näähän kuuluu yhteen!

perjantai 20. tammikuuta 2012

Hyppää!




Meillä tätä kutsutaan hyppäämiseksi. Fanni osaa myös toisen, melkein vastaavan tempun. Se osaa nimittäin tanssia. Paritanssia. Kädet ojennetaan eteen ja sanotaan "tanssitaan", jolloin koira nousee takajaloilleen ja laittaa etutassut ojennettujen käsivarsien päälle. Sitten ketkutellaan. Yksi päivä mietittiin kyllä Supermiehen kanssa, että pitäisköhän sille opettaa jotain hyödyllistäkin...

Ilmegalleria #2


Helmikuu - Jou mään!

ps. Suosittelen jälleen klikkailee kuvia isommaksi, niin pystyy paremmin tutkailemaan kaikkia ilmeiden eri nyansseja...

torstai 19. tammikuuta 2012

Ilmegalleria 2011

Tammikuu - Painihetki

Viime vuonna kirjoitin alkuvuodesta koosteen kaikesta, mitä kuluneena vuonna oli tapahtunut. Tänä vuonna harkitsin samaa ja ehdin jopa kuvatiedostoja selailemaan, kunnes siinä repeillessäni sain uuden, toivon mukaan paremman idean. Fannista on nimittäin lukuisia (julkaistuja ja julkaisematta jääneitä) suorastaan hulvattomia kuvia ja olisi suorastaan rikollista pantata näitä arkistojen aarteita vain omia elinvuosiani kasvattamassa. Niinpä starttaan nyt hankkeen nimeltään Ilmegalleria 2011. Seuraavien kahdentoista päivän ajan julkaisen aina yhden, kuukauden parhaaksi valitun kuvan viime vuodelta. Tästä se lähtee!

Skootteripoliisi


Valokuvatorstain 231.haaste on poliisi. Kotorin kaupungin kapeilla kaduilla skootteri on epäilemättä kätevä, mutta jaksoi huvittaa meitä matkalaisia kerta toisensa jälkeen. Poliisit olivat muuten ainoita, joilla Montenegrossa näki kypärän päässä...

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Haparanda


Tämä ei ole ruoka-aiheinen postaus, vaikka kahden ensimmäisen kuvan perusteella niin voisi päätellä. Tämä on eilinen päiväni kuvina-postaus.  Eilen me nimittäin Supermiehen kanssa julmasti jätettiin koira heitteille kokonaiseksi päiväksi ja hurautettiin Hapikseen ostoksille. Sinne ajaa meiltä noin tunnissa.


Suurelle yleisölle isoin houkutin Haaparannassa lienee Ikea, nyt kun sieltä ei enää tarvitse rahdata kotiin voita ja kahvia. Me on kuitenkin nähty kyseinen liike jo tarpeeksi monta kertaa, että osattiin etsiä muitakin kohteita. Tämä ei silti tarkoita, ettei siellä Ikeassa olisi pitänyt käydä. Ainakin syömässä. Ikean lihapullat ovat nimittäin se salaisuus, jonka avulla (suomen)ruotsalaiset naiset pitävät yllä maailmankuulua kauneuttaan, hoikkuuttaan, vaaleaa tukkaansa, isoja tissejään ja rikkauttaan. Pyrin nauttimaan noita ihmepalleroita vähintään kerran vuodessa. Toistaiseksi en ole havainnut mitään vaikutusta, vaikka olen saanut tiedon luotettavasta lähteestä.


Kerran jos toisenkin on noista hyllyväleistä metsästetty milloin mitäkin mööpeliä... Stailattuja sisustuskuvia löytyy netistä pilvin pimein, joten otin kuvan siitä Ikean "toisesta puolesta". Tällä kertaa ostokset olivat huomattavasti kevyemmät ja ulos selvittiin vaivaiseen 15€ hintaan.


Kuten mainitsin, ostoksia tehtiin muissakin liikkeissä. Kuten karkkikaupassa. Myös Haglöfsin ja Fjällrävenin outletit on hyviä täsmäiskuja. Sitten on tietysti se kalastusliike, johon on kerta toisensa jälkeen päästävä... Hapiksessa on myös kaksikin suurehkoa lemmikkitarvikeliikettä, joista me ehdittiin tällä kertaa vain toiseen. Eikä edes ostettu Fannille mitään tuliaisia! Voi koiraraukkaa, minkälaiseen perheeseen on joutunut.

 

Matkaan tarttui kaikenlaista tavaraa, parit kengät, fleeceä, urheilukerrastoa ja sen semmoista. En nyt tiedä, oliko ne niin erityiä asioita, että niiden takia olis täytynyt ulkomaille asti shoppailemaan lähteä, mutta yksi ostos ainakin tuli Ruotsin puolella huomattavasti halvemmaksi. Nimittäin tankillinen dieseliä.


Ja onhan se välillä kivaa. Ainakin mun mielestä automatka on aika hyvä syy ostaa mieletön säkki irtokarkkeja evääksi. Herkutteluhan kuuluu matkailuun!

perjantai 13. tammikuuta 2012

Pikkuveli


Varoitus: Seuraavassa luvassa lukuisia huonoja kuvia. Vain koska minulla olisi parempaakin tekemistä, joten "en voi" käyttää aikaa parempien ottamiseen. Täsmälleen samasta syystä minun on myös pakko kirjoittaa tämä postaus täsmälleen juuri nyt.


Kuvien sisältö on onneksi hauska! Joulunaikaan Fanni sai nimittäin ihan oman Pikkuveljen! Kuten ehkä arvatteekin, kyseessä ei ole koiranpentu eikä edes sellainen vauva, joksi esimerkiksi äiti tämän heti tulkitsisi, jos ei sattuisi paremmin tietämään. Kyseessä kylläkin on ihan oikea pikkuberni.


Siinä missä emäntä menetti sydämensä uudelle tulokkaalle silmänräpäykseesä, on Fanni suhtautunut Pikkuveljeen hieman viileästi. Edes äidilliset huomautukset siitä, miten nuorempia sisaruksia tulisi kohdella, eivät ole saaneet Pikkuveljen kovakouraista kohtelua loppumaan. (Vaikka voisi kuvitella, että osaisin niitä tehokkaasti antaa, kun olen niitä niin paljon joutunut kuuntelemaanki...) Viimeisenä oljenkortena kävimme seuraavan keskustelun:

Jenni-täti: "Etkö sä ymmärrä, että sä tapat sun Pikkuveljen, jos ravistelet sitä noin kovasti."
Fanni: Teatraalinen tuhahdus ja kyllästynyt katse, joka sanoo: "Ja mitä sä sitten teet?"

Ps. Mitä helkkaria! Huomasin vasta kun julkaisin tän, että tänään on perjantai 13. päivä? Ei tänään kuulunutkaan mitään kouluhommia saada tehdyksi!

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Valtsun rantsu



Nää on otettu uudenvuodenpäivän iltana, kun käytiin Fantsun kans tsekkaa, miltä tää kaupunki näyttää tuolta toiselta puolen jokea. Malli oli kaikkea muuta kuin kiinnostunut poseeraamisesta ja haastetta tosiaan lisäsi, että oli aika pimeää. Mutta hei, otetaan tää nyt silleen taiteellisesta näkökulmasta, eikö? Kuvanveistotaiteesta Fanni sen sijaan oli ainakin tuolla reissulla erittäin kiinnostunut...



Hienosti loisti valot. On ihan hurjaa, miten hyvin ääni kantautuu vettä pitkin. Vastarannan äänet kuulosti siltä, kuin olisivat kuuluneet ihan selän takaa. Fannikin huomasi tämän. Ah, sitä napottamista sitten...



Ei taas ainuttakaan kuvaa, jossa näkyis naamavärkki! Vaan on se hienoa, että tuon koiran voi luottaa irti muuallakin kuin erämaassa. Vaikka kameraan ei käskystä katsota, niin luoksetuloon voi sentään luottaa nykyään jo tosi hyvin. Tietysti pitää itsekin tarkkailla, ettei pääse vaikka toinen koirakko yllättämään, mutta harvassa on nekin kerrat (se ainoa kerta, kun tarkemmin mietin?!), kun Fanni itse asiassa on kirmannut toisen koiran, ihmisestä nyt puhumattakaan, luokse pysähtymättä. Vaikka en kyllä ihan suorilta menisi tuota käskijän kunniaksi laskemaan, taitaa olla koiran luonnossa...

torstai 5. tammikuuta 2012

Joskus me käydään ulkona...

 
Onneksi ei aina tarvitse mennä kauas. Eilen käveltiin eka kertaa jään reunaa tälle talvelle. Keskemmälle ei vielä uskalla, jossain kohtaa joki on vielä ihan auki.




Hanki on kätevä, koira väsyttää itse itsensä siinä melko helposti. Tosin Fanni on niin polkukoira. Jos se seisoo keskellä hankea, kun sen kutsuu luokse, niin neitihän kirmaa ensin polulle ja sitten vasta kohti kutsujaa. Hienohelma. Kinokseen tehdään vain täsmäiskuja. Mutta kyllä sekin riittää.