sunnuntai 29. elokuuta 2010

Kesäkuvia


Näin pitkään jatkuneen harmauden keskellä on niin henkisesti kuin fyysisestikin terveellistä muistella hieman kuluneen kesän väriloistoa. Tässä muutama otos virkistämään kehoa ja mieltä.



Kielo, unikko, puolukan kukat ja noiden viimeisten nimeä en tiedäkään. Niitä on usein teiden varsilla ja pienestä asti ne ovat värinsä vuoksi olleet henkilökohtaisia suosikkejani. Ihan vielä ei huvittaisi siirtyä syyselämään, mutta sää ei anna vaihtoehtoja. Villasukat ja lapaset on jo kaivettu esiin kesäkätköistä. Sitä paitsi arkikin koittaa jälleen ensi viikolla.


Fanni täytti tällä viikolla neljä kuukautta. Herttinen sentään. Rokotettavanakin käytiin, mikä ei ollutkaan ihan niin simppeli juttu kuin olisi voinut kuvitella. Paikka oli nimittäin toinen kuin ensimmäisellä kerralla ja tämäpä olikin tosi ovelasti piilotettu. Lääkärin löydyttyä kaikki sujui kyllä hienosti.


Lääkärin puntari näytti aika suuria lukuja, neiti painaa nimittäin koko komeudessaan 15,5 kiloa. Ei kaiketi sinällään mitenkään liikaa, mutta siihen kai ei vain ikinä osaa varautua, kuinka nopeasti ne lapset kasvaa?

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Fanni pesussa

Pitihän ne reissun pölyt pestä pois ja mikä olisikaan hauskempaa kuin märkä koira! Etenkin jos kyseessä on vähääkään tuuheampi turkkinen kaveri. Fanni ainakin on kylvyn jälkeen suorastaan hulvaton, vieläkin tulee hymy huulille kun katson näitä kuvia! Voi tuota kärsimyksen määrää...


Tosin itse operaatio sujui kyllä varsin mallikkaasti; minä vaahdotin, vanutin ja huuhtelin ja Supermies syötti nameja, jotta neiti pysyisi rauhallisena ammeessa. Tassujen alle laitettiin pyyhe, ettei luistaisi niin pahasti.


Kuivaaminen olikin sitten jo asia erikseen, pyyhkeen kanssa olis niin mielettömän mukava vähän taistella... Kuivausprosessi aloitettiin kylppäristä ja kun ensimmäinen pyyhe oli läpimärkä, siirryttiin väljemmille vesille olohuoneen puolelle. Kyllä siinä vielä toinenkin pyyhe ehti kastua, ennen kuin vettä lakkasi tippumasta.


Neiti alkoi muistuttaa ihan jotain toisen rotuista koiraa kuin berniä, kun karvat olivat tuollalailla liiskassa, ehkä hoffia? Kummallisen solakka kreppitukka!


Kuivausprosessi jatkui hetken rauhoittumisen jälkeen kuivaajahoidolla ja sitten harjattiin vielä takut auki. Harjaamisen merkitys on kyllä kuivumisen kannalta bernin turkissa iso, heti näkee ja tuntee sen vaikutuksen. Karvaakin lähti aika paljon, niin pestessä kuin kuivatessakin. Eipähän ole lattioilla pyörimässä. Vessan viemäri tosin tarvitsi tämän session jälkeen hieman muskelimiehen apua...

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Palloilua




Pallohulluksi Fanni-neitiä tuskin voi kutsua, kotona meillä ei ole yhtään palloa jatkuvasti saatavilla ja muutenkin pallot on pyritty pitämään enimmäkseen ulkoleluina. Osaa tyttö kuitenkin myös palloilusta innostua, kuten seuraavista otoksista voi todeta.


Vauhtia riittää tarvittaessa yllättävänkin paljon, sukkela kaveri tuollaiseksi nallukaksi! Kamera vaan ei tahdo pysyä perässä...


Palloa ei Fannille välttämättä tarvitse edes heittää, vaan tyttö osaa pelata myös ihan itse: pukkii palloa liikkeelle tassuilla ja kuonolla aivan tarkoituksella, mutta myös vahingossa yrittäessään napata siitä kiinni.


Tyttö tuntuu kasvavan aivan silmissä! Kuvien ottamisaikaan melkein neljä viikkoa sitten (??!) leikkihetket olivat vielä melko lyhyitä, mutta nyt Fannin kasvun huomaa jo hyvin siitäkin, että valveillaoloaika on pidentynyt huomattavasti ja energiaa riittää pidempiinkin puuhatuokioihin. Toinen aika hyvä merkki on se, että jalat ovat alkaneet puutua, kun typy tunkee syliin rapsuteltavaksi...

maanantai 16. elokuuta 2010

Mökkielämää, osa 2


Maalla on niin paljon jännempää, että mökkeilyn riemua riittää vielä toiseenkin postaukseen!
Erääseen metsänolentoonkin saimme vierailullamme tutustua. Yhtenä iltana saunan jälkeen nimittäin ihmettelimme, millainen tunkeilija sai Remu-enon haukkumaan niin kiihtyneesti ja riensimme tietysti heti katsomaan. Kyseessä oli seuraavan kuvan komistus, eli Herra Sammakko. Vähintäänkin pelottavan ja uhkaavan näköinen otus.


Luulen, että Herra Sammakolla oli kyllä suurempi syy olla peloissaan kuin Remu-enolla... Fanni puolestaan olisi halunnut kutsua uuden kaverin leikkimään!
Kuten jo aiemmin tuli esille, lämmintä riitti. Ja lämpimiin ilmoihin kesäaikaan yleensä liittyy myös sääilmiö, joka tunnetaan nimellä ukkonen. Useammankin sellaisen pääsimme reissun aikana kokemaan, mutta ehkä vaikuttavin kaikista oli järven yli päällemme rymistellyt yksilö. Sade, tuuli ja salamointi olivat kaikki suorastaan mielettömiä! Puita ei sentään kaatunut, kuten jossain päin Suomea. Tässä kuvassa taivas on jo kirkastunut, mutta myrsky toi mukanaan tuulen, joka nostatti järvellä komeat aallot vielä seuraavanakin päivänä.


Remu-eno on kovin huolehtivainen kaveri. Muun muassa järven selälle katoavat ihmiset saavat hänet suunniltaan. Niinpä Supermiehen kumiveneretkikin päättyi suhteellisen lyhyeen.


Remu-eno päätti nimittäin pelastaa ilmiselvästi merihätään joutuneen ystävänsä ja hinasi veneen melasta kiskoen rantaan.


Herra on itsekin vasta tänä kesänä uskaltautunut ensimmäisiä kertoja veteen, joten hänen uimataitonsa ei ole vielä kovin hioutunut. Tosin voihan tämänkin operaation ottaa harjoituksen kannalta. Rantaan päästyään Remu-eno ei suinkaan päästänyt melasta irti, vaan yritti parhaansa mukaan piilottaa sen, estääkseen tulevatkin uhkarohkeat yritykset.

lauantai 14. elokuuta 2010

Mökkielämää

Kesäreissun parasta antia oli varmasti kaikkien osanottajien mielestä mökillä vietetty aika. Fanni nautti täysillä kun sai kirmailla vapaana. Ja vapaana olemisessahan parasta on ehdottomasti se, ettei kukaan mitenkään ehdi kytätä jokaikistä asiaa, minkä tyttö suuhunsa laittaa. Kaikki maistuu: oksat ja tikut tietysti, kävyt ja kivet, ruoho ja lehdet, mutta myös ihan vaan multa ja hiekka!


Ehkä neidillä vaan bernien tapaan on pohjaton maha?
Toinen oleellinen piirre mökkeilyssä on veden läheisyys. Me asumme lähes jokirannassa aivan kotioloissakin, mutta tyyni järvi - voi sitä autuutta! Fanni toimi juuri niin kuin pelkäsinkin, eli tippui laiturin päästä veteen, eikä uskaltanut sen jälkeen kuin hieman kahlailla. Tosin aivan omin avuin tyttö ensimmäiseltä uimareissultaan rantaan pääsi.


Muhkean tytön sisältä paljastui aivan toisenlainen totuus, nimittäin pieni ja surkea raukka! Naurulle ei ollut tulla loppua, kyllä vahingonilo vaan on paras ilo.


Veteen liittyy uimisen lisäksi toinenkin juttu, nimittäin veneily. Fanni ei juuri ihmetellyt ympäristöään kun ensimmäisen kerran paattiin joutui, vaan kävi lähes välittömästi unille. Edes isännän kyytiin kiskomat kalat eivät neitiä hetkauttaneet. Supermies olikin heti sitä mieltä, että Fanni on hänen onnentyttönsä, lyhyt pyörähdys selällä ja saaliina oli kaksi kohtuullista kuhaa. Itsehän kuulema karkotan kaikki eväkkäät kälätykselläni... No sama se, kuha kun on suorastaan taivaallinen herkku!


Suorastaan trooppiset ilmat hellivät meitä vähäkarvaisempia reissaajia ja olo oli kuin ulkomaanlomalla - vietimme jopa siestaa nokkaunien muodossa päivän kuumimpaan aikaan! Fanni puolestaan ei helteistä perusta ja viettikin suurimman osan aikaa sisätiloissa, viileällä kaakelilattialla takan edustalla tai herukkapensaan alla varjossa nukkuen.


Edes leikkeihin ei päivisin tahtonut riittää virtaa, mutta se otettiin kyllä takaisin sitten illemmalla...

perjantai 13. elokuuta 2010

Kesä ja kär... eikun sukulaiset!


Joka kesä kuuluu suorittaa tiettyjä velvollisuuksia; syödä jäätelöä ja mansikoita, käydä uimassa ja kävellä paljain jaloin. Sekä tietysti kiertää sukuloimassa. Tänä vuonna viimeisintä velvollisuutta on hoidettu oikein urakalla, ensin parin viikon pyrähdyksellä ennen Fannin saapumista ja sitten toisella neidin seurassa. Ainakin meidän tyttöä on nyt sosiaalistettu ja totutettu vaihtuviin maisemiin reippaalla kädellä! Hurjasti tuli uusia tuttuja ja kavereita niin ihmisistä kuin koiristakin ja moneen uuteen paikkaan käytiin tutustumassa. Seuraavassa Remu-enon kanssa mökillä.


Kaikeksi onneksemme meitä on siunattu tyttösellä, joka on luonteeltaan niin reipas ja tyyni, ettei juuri mikään tunnu tätä rauhaa hetkauttavan. Neiti onkin tässä suhteessa herättänyt aika paljon kummastusta kanssakulkijoissa - ikää kun on vasta niin vähän! Tyttö ei juuri hötkyä, muttei myöskään turhia arastele. Toivottavasti osaamme tukea pientä oikealla tavalla, jotta nämä piirteet säilyisivät jatkossakin. Ja onneksi Fannilla on ne hepulihetketkin, virtapiikit niin sanotusti. Pitkät automatkatkin tyttö otti tuttuun tapaan varsin lunkisti, kas näin:


Voisi kuvitella, että niskahan siinä menee kipeäksi, vaan ei... Pitkään neiti ei enää jalkatilaan mahdukaan ja niinpä reissussa harjoiteltiin myös mm. auton takatilassa matkustamista. Lisää reissusta tulossa myöhemmin!