Kaikki ovat varmaan saaneet oman osansa jonkun isoäiti-ikäisen lähisukulaisen kertomuksista siitä, miten silloin ENNEN VANHAAN leluksikin riitti kuivatut herneet tyhjässä margariinirasiassa ja käpylehmiä vaan rakennettiin. Että toista se on nykyään, kun pitää olla kaikenmaailman pelit ja vehkeet. No voin kertoa, että ei ole.
Samaisella mökkireissulla, jota jo
edellisessäkin jutussa käsittelin, saatiin taas todeta, että parhaat lelut koirallekin on jotain ihan muuta, kuin ne lemmikkiliikkeen kiiltävän hienot ja viiltävän kalliit aktivointihöpötykset. Fanni-neiti oli nääs kantanut jostain metsän uumenista hylätyn löylykauhan ja kukapa lapselta olisi tuollaista aarretta halunnut riistää. (Paitsi ehkä se naapuri, jonka pihan suunnalta koira kauhan kanssa löntysteli...)
Hupia tuosta vihreämuovisesta käyttöastiasta riitti tuntitolkulla. Sen kanssa riehuttiin ja myllättiin, sitä jyrsittiin, pureskeltiin, kanniskeltiin ja noudettiin koko päivä.
Joten jos olet köyhä opiskelija tai et muuten vaan halua käyttää omaisuutta koiranleluihin, älä huoli! Rakkaus on sokea ja ainakaan meidän tessu ei rahan päälle ymmärrä. Loputtomasti hupia niin koiralle kuin isännällekin voi löylykauhan lisäksi tarjota esimerkiksi tyhjä limpparipullo tai viinirypälerasia. Myös ainakin kivi, vasara, pussillinen pakasteherneitä ja vessapaperirulla on meillä testattu. Muista kuitenkin, että sellaisilla asioilla, joita ei koiranleluiksi ole tarkoitettu, tulisi leikkiä vain valvonnan alla. Vaikkapa muoviset asiat saattavat mennä palasiksi yllättävällä tavalla ja terävät reunat tai pienet osaset aiheuttaa ikäviä vaaratilanteita. Yhteinen leikki onkin se paras leikki!