 |
| Selvät aikeet. |
Jos on seurannut tätä blogia yhtään pidempään tietää, että minä olen huono valitsemaan. En minä yhtään puolustele, mutta... Tiedättepähän, että kuvatykitystä on taas luvassa. Me vietettiin syyslomaa seuraillen, kun lapset leikkii ja sitähän ei kyllästy katselemaan?
 |
| Kakaralle kyytiä. |
 |
| Haistelua. |
 |
| Hei mikä sulla roikkuu kaulasta? |
 |
| Annas mä vähän kokeilen... |
 |
| Ei se taida kiskomalla irrota! |
Tuo viimeisen kuvan teksti ei kyllä pidä paikkaansa, jos ihan rehellisiksi heittäydytään. Fannin korkeintaan puolentoista vuoden ikäisen, muka laadukkaan merkin nahkapannan reiät olivat venyneet ilmeisesti liian löysiksi, sillä panta suorastaan putoili koiran kaulasta, kun sitä vähänkin rapsutti.
Tämä aiheuttikin aikamoisen vaaratilanteen junamatkan päätteeksi, kun yritin pissittää koiraa juna-aseman edessä. Fanni istui nurmikolle rapsuttamaan kaulaansa ja kun seuraavan kerran käännyin katsomaan, retkotti panta ja hihnan pää maassa koiran vieressä. Fanni huomasi asian tilan täsmälleen samalla hetkellä ja lähti kaikella kahdeksan tunnin istumisen keräämällä energialla vetämään rinkiä pitkin Kajaanin juna-aseman etupihaa. Tilanne oli oikeasti vaarallinen, sillä junan saapumisesta oli vain muutama minuutti ja autoliikenne paikalla vilkas. Onneksi Fanni kiinnostui avuksi tulleen tuntemattoman tädin "herkuista" (suljettu käsi ojossa) ja antautui muutaman kierroksen jälkeen rauhallisesti kiinni. Kyllä hävetti. Meidän hyvin käyttäytyvä koira... Kiitos vaan hirveästi ystävälliselle tädille ja anteeksi kaikille muille. Paluumatkalle ostettiin uusi panta, jossa on metallilla vahvistetut reiät.
Kääk! #1: Pelottava tilanne tosiaan toi karkuunpääsyhomma. Onneks päättyi hyvin kummiskin eikä mitään pahaa ehtiny tapahtua. :)
VastaaPoistaKääk! #2: En tajua miten, mut tää blogi oli hävinny mun lukulistalta eli tuolta mun blogin blogrollista enkä hoksannu asiaa ennen ku vasta ny. Ja sitten täältä paljastuu tommonen söpö pentu kaiken muun hyvän lisäks. Että "KÄÄK!" siitäki hyvästä sitte nii. :D Onnea uudesta perheenjäsenestä!
Eikäkö ny luinkin vasta noita vanhempia juttuja tarkemmin eli ei vissiin muuttanukaan ihan teille asti asumaan tää penikka? :p
VastaaPoistaMietinkin, koska joku ekan kerran erehtyy luulemaan, että perheenlisäys olis kohdistunut nimenomaan meidän porukkaan, kun en oo jaksanut sitä joka postauksessa terottaa - ja tulihan se sieltä! :D Mutta ei se mitään, pieni söpöläinen aka Nella on siis äitini perheen uusin jäsen ja siinä mielessä kyllä samaa väkeä. :) Joten onnittelut otetaan vastaan! :D
PoistaPelottavaa oli joo. Varsinkin sitten, kun oikeesti ehdin ajatella mitä kaikkea olis voinu tapahtua ja mitä mä sitten... Tuuria oli matkassa tällä kertaa. Niinkun oli sullakin, että huomasit tuon lukulistalla vallinneen kerrassaan hirvittävän asiantilan! ;D
Mua ei yhtään yllättäny, että olin taas kerran eka, joka möläyttää jotain "ööh, eiku?" -juttua ihan ensimmäisenä, on meinaan aika tuttua jo tämmönen. :D Noh, onneks tää blogi on mulla taas tallessa, nii muistan osoittaa pöljyyteni täällä sun kommenttiboxissa toistekin... ^^
PoistaOdotan sitä innolla! ;D
PoistaHui, onneksi ei käynyt pahemmin! Siskon koira kanssa kerran junalle mennessä kiskaisi itsensä valjaista läpi ja lähti pinkomaan. Onneksi asemarakennuksessa oli ilmeisesti myös jonkun koti ja pihalla koira, niin tuo meni haistelemaan sitä ja saatiin kiinni. Tuli kyllä laitettua valjaat paljon kireämmälle.. Siinä kyllä hyppäsi sydän kurkkuun pahemman kerran kun oli juna-asema ja vieressä myöskin vilkas autotie..
VastaaPoistaNäitä kuvia saa laittaa mielinmäärin, ihania touhuilukuvia ja pennut on vastustamattomia!
Tuollaiset on niin pahoja tilanteita. Meillä kuljetaan koiran kanssa aika paljon ihan irti ja Fanni osaa kyllä olla ihan rauhallisesti. Niinpä järkytyin sitäkin enemmän, kun tyttö ei käskystä huolimatta pysähtynyt... Ilmeisesti päivän hyvän käytöksen-kiintiö oli siltä erää jo täysi :D
PoistaHauskaa on luvassa, kun pentu saa isommaltaan käytöskoulutusta. Meillä on myös ollu ilo seurata samaa prosessia, kun miehen tyttären puolitoistavuotias labbis sai kesällä pikkusiskokseen samaa rotua olevan pennun. Vauhtia on riittänyt.
VastaaPoistaHurja tilanne teillä asemalla, onneksi päättyi hyvin.
Sitä on kyllä hauska katsoa! Ja onhan se eri kätevää, että pienempi oppii isommalta asioita ihan itsestään. Kunhan ei niitä huonoja tapoja...
PoistaOnni oli mukana tälläkin kertaa, ei auta kuin kiitellä.