Fanni ja Nella leikkipuuhissa Reunalanperälässä. Että niin. Ei mulla muuta.
Yksi Nellan luotetuista piilopaikoista: kiikun alunen. Ja aina piti nimenomaan tunkea tuolta tukipuiden välisestä pienestä kolosta, ei kai siitä muuten mitään iloa olis ollutkaan!
Fannilla on aina leikkiessä nokka ihan rutussa ja se pöhisee menemään kuin höyryjuna. Jos ei tuntisi, sitä saattaisi luulla vihaiseksikin. Ainakin joku ei-koiraihminen. Mutta se on sellainen kaikille kavereille, ei pelkästään Nellalle.
Hehe, tää on hauska: kopiot eri koossa!
Mamman möllykkä. Ihan mielissään, kun kerrankin on semmoinen leikkikaveri, joka on hitaampi kuin hän. Harvinaista.
On ne vaan ihania ja näyttävät tulevan hyvin juttuun keskenään. :p Ja toi pöhinä on tuttua meiänkin päässä, tosin meillä kuvaavampi sana ois ehkä "älämölöjurnutus". Ei tosiaan mitään vihaisuutta tai vastaavaa, vaan omanlaisensa tapa leikkiä. :)
VastaaPoistaHeh, toiset vaan tuo innostustaan esiin äänenkäytölläkin! Ja onhan se ihan hauskaa kuunneltavaa. Fannin ääntely on sekoitus melkein-murinaa, pöhinää, ei-ihan-haukahduksia ja mitä erikoisinta pärskintää, aika huvittava kombo siis! :D
Poista