maanantai 28. maaliskuuta 2011

Riekkuu



Kuvatykitys jatkuu, koska materiaalia löytyy ja olisi sääli unohtaa kaikki nämä loistavat otokset jonnekin tietokoneen syvyyksiin lojumaan. Sitä paitsi minä tykkään actionkuvista!







Nämäkin kaikki siis Reunalanperälästä.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Lumipallopelit


 Hiihtolomaa vietettiin siis pitkälti Reunalanperälässä, minun lapsuudenkodissani. Innokkaita ulkoiluttajia ja leikittäjiä riitti ja mikäs sen mukavampaa Fannille. Tässä pallonheittäjäksi on päässyt pikkuveljeni.

 
Fannin lumipalloleikissä on kolme keskeistä vaihetta. Ensiksi tarkkaillaan rauhassa pallon lentokaarta.



Toisessa vaiheessa, pallon jo pudottua maahan, syöksytään vauhdikkaalla ponnistuksella perään.


Ja lopuksi sukelletaan pää edellä hankeen. On täysin epäolennaista nähdäänkö palloa enää ilmalennon jälkeen lainkaan, sillä Fannihan ei tunnetusti ole mikään noutaja....



Tärkeintä on säilyttää sopiva tasapaino vauhdikkaan toiminnan...

 
...ja rauhallisen harkinnan välillä.



Sillä loppujen lopuksi kyseessä on tekniikkalaji, jossa eri osa-alueiden hioutuminen täydellisen yhteensopiviksi vaatii runsaasti aikaa ja harjoittelua.


Seuraavia nuoskakelejä odotellessa...

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Mökillä

Tässäpä tuhti kuvapaketti kevättalvisesta mökkireissustamme. Päiväretki koostui lähinnä lumitöistä, erinäisestä riehumisesta ja tietysti syömisestä. Teetä, makkaraa ja halstaroitua mikropitsaa. Nam. (Ette muuten usko, miten hyvää tavallisesti kammottava kaupan lätty voi olla kun sen lämmittää avotulella! Kokeilkaa pois vaan! )


 Fanni leikkii vahtikoiraa.


Remu-eno syöksyy.


Ukki tekee lumitöitä ja Remu-eno suorittaa laadunvalvontaa. Herran mielestä lumilapiot, kolat ja esimerkiksi haravat ovat vähintäänkin epäilyttäviä välineitä, joten niiden kanssa työskentelyä on valvottava erityisen tehokkaasti. Nykyään kaveri kuitenkin jo sallii niiden käyttämisen, toisin kuin aiemmin. Aikaisempina vuosina kyseiset työkalut pyrkivät usein kokemaan saman kohtalon, kuin tämä mela viime kesänä.


Jäällä kirmailu on Fannille tuttua ja rakasta puuhaa. Kuten ilmeestä voi päätellä.




Ja lopuksi vielä suunnilleen ainoa kuva, johon molemmat tessut sattuivat kokonaan.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Reissussa


Hiihtoloma mahdollisti opiskelijataloudellemme (jossa ei tosin varsinaista lomaa vietetty; toisella oli "itseopiskeluviikko" ja toisella ei vaan ollut yhtään luentoa) taas pienen erän kotiseutumatkailua. Supermiehen äiti oli vielä niin ystävällinen, että ostosmahdollisuuksien houkuttelemana saapui asioikseen hakemaan meidät. Näin budjettikaan ei lomailusta kärsinyt ja Fanni pääsi harjoittelemaan auton takatilassa matkustamista.


Perillä odotti tietysti kaikki vanhat tutut. Remu-enon kanssa meni taas ihan kivasti, vaikka neiti onkin lapsuusaikaisen rohkeutensa kadottanut ja alkanut iso herraa hieman ujostelemaan.












Tähän väliin ihan huvikseen pieni vertailu/muistelohetki, nimittäin Remppapoika reilun parin vuoden takaa ja nyt. Selvää enoistumista on tapahtunut. (Kuvat suurenevat klikkaamalla jossei näistä mitään erota...)


Majaa pidettiin tällä erää minun lapsuudenkodissani Reunalanperälässä. Fannin vanha lempparipaikka porrastasanteella oli kovassa huudossa tälläkin reissulla. Moneen suuntaan kuitenkin ehdittiin riekkumaan (vaan ei hiihtämään!), mutta niistä lisää myöhemmin.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Iso Tyttö


Pakko oli ihan nopeasti tulla kertomaan uutiset tänne: Fannin ensimmäiset juoksut ovat alkaneet tänään! Voitteko uskoa?! Minun pikku vaavi, mihin tämä aika oikein katoaa? Tuli oikein äidillinen olo, kunhan selvisin ensijärkytyksestä.

ps. Hiihtolomapostauksia on jonossa useampikin, kunhan tässä kiireet vähän hellittää...

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Märkä koira


Ennen hiihtolomaa ja sukuloimaan lähtöä päätettiin, että on tullut aika Fannin elämän toisen varsinaisen kylvyn. On vaikea uskoa, että ensimmäisestä kerrasta ei ole kuin puolisen vuotta... Vaikka neiti ei sen jälkeen ole ammeessa käynyt, eikä muutenkaan kylpyhuoneesta välitä (lue: tulee sisään ainoastaan pakotettuna), sujui pesuhetki varsin rauhallisissa tunnelmissa.
 

Tässä on menossa nautinnollinen ravisteluhetki. On niin hassu ilme ja korvat lentää, etten anna hämäryyden haitata. Karvaa lähti jeesukselliset määrät, vielä pari päivää pesun jälkeenkin. Siitäkin huolimatta, että koko operaatioon oli valmistauduttu harjaamalla neidistä irti pienen eläimen kokoinen kasa turkkia ja toinen samanmoinen lähti kylvyn jälkeen takkuja selvitellessä. Lopulta alkoi jo huolestuttaa, että miten tuo edes tarkenee jos vielä tulee pakkasia. Toistaiseksi ei ole kyllä menoa haitannut...

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Eihän tämmöstä kukaan kuuntele!

Tämä oli joskus tuplalevy kelttiläistä musiikkia. Sain sen vuosia sitten joululahjaksi. Levy kaivettiin kaapin kätköistä ainoastaan siitä syystä, että Supermies tarvitsi taustamusiikkia pilatestunnille. (Uskokaa tai älkää, kaikessa miehisyydessään tyyppi ilmeisesti taipuu myös sellaiseen toimintaan...) Fannin mielestä se oli kuitenkin joko varsin ala-arvoinen tai suorastaan vastustamattoman mielenkiintoinen musiikillinen tuotos. Jokainen voi tehdä omat päätelmänsä...


Olisihan se pitänyt tietää, mitä seuraa, kun normaalisti kiltisti odottelemaan jäävä koira täytyy kauppareissulle lähtiessä väkisin työntää takaisin sisälle. Neiti oli kaivanut levyn Supermiehen treenikassista, joka oli jätetty sängylle. Siis kassin sisältä, sängyn päältä. Suorastaan kiitettävää yritystä. Fiksu oli ollut siinäkin mielessä, että oli tyytynyt vain pureskelemaan levyn kansineen, eikä ilmeisesti ollut niellyt paloja. Terävät sirpaleet olisivat voineet saada aikaa pahaakin jälkeä ja sitten ei olisi enää naurattanut.