maanantai 1. heinäkuuta 2013

Rankka jussi


Tänä vuonna meidän porukka koki ihan uudenlaisen tavan viettää yöttömän yön juhlaa: juhannus saaristossa, meren äärellä ja isolla porukalla. Fannin näkökulmasta tämä tiesi uusia paikkoja, ihmisiä ja nelijalkaisia sekä joukkoa jännittäviä tilanteita. Täsmälleen samoista syistä emännän huomio kiinnittyi pitkälti aivan muihin asioihin ja kamera sai lojua yksinäisenä laukussaan. Todistusaineisto jäi siis laihanlaiseksi, mutta onneksi hyvät muistot säilyvät pitkään ihan korvienkin välissä!


Jälleen kerran tuli todettua, että vaikka Fannin kanssa on tätä nykyä aika hirveää matkustaa autolla, on tyttö edelleen ihan loistava reissukaveri siinä mielessä, miten helposti se sopeutuu monenlaiseen meininkiin määränpäähän päästyään. Outo ympäristö tai parikymmenen ihmisen joukko, joista vain muutama oli Fannille ennestään tuttuja, ei aiheuttanut ihmisrakkaalle tessulle minkäänlaisia vaikeuksia. Neiti pysyi oikein sievästi omalla tontilla, vaikka naapurit liikkuivat lähellä ja viihtyi ulkona kenen hyvänsä seurassa, vaikka omat tutut ihmiset olisivat kadonneet sisätiloihin. Erityisen hienoa oli nähdä miten tyynesti ja ennen kaikkea taitavasti tyttö suhtautui myös porukkaan kuuluneisiin taaperoikäisiin ihmislapsiin.

Ainoa emäntää etukäteen hieman huolettanut seikka oli tieto siitä, että keskikesän pippaloihin tulisi oman karvakoiven lisäksi ottamaan osaa kolme muutakin koiraeläintä. Niin turhaan! Meidän arkajalan toivuttua lyhyeksi jääneestä ensijärkytyksestään, Fanni tuli hyvin toimeen kahden pikkukoiran ja yhden nelikuisen tollerin palleron kanssa.

Kuitenkaan, kaikesta siitä tyyneydestä huolimatta, jolla Fanni juhannusviikonlopun säpinän otti vastaan, ei voi väittää, etteikö juhlinta olisi käynyt bernineidinkin voimille - sen verran makoisasti näytti kotipihalla nukuttavan. Isäntäväki sen sijaan palasi pirskeistä sangen rentoutuneena ja hyvin syöneenä. Kaikin puolin hieno jussi siis!