sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Vieraat


Äksöniä on taas viime aikoina riittänyt. Meillä oli kuluneella viikolla kunnia ottaa vastaan vieraita etelän suunnalta ja niiden kanssahan sitä sitten liidettiin ympäri kaupunkia. Kokonaisvaltaisin sightseeing-kohde on jo aiemmin tutuksi tulleen vaaran huipulta löytyvä näköalatorni, jonne vieraatkin siis johdatettiin maisemia ihailemaan. Ohjelmassa oli lisäksi nuotiomakkaraa ja kuumaa kaakaota sekä yllättävänä elementtinä pieni lumisade, joka valkaisi maiseman.


Fanni nautiskeli omista eväistään laavun suojissa.


 Retkeilyn ohella muun muassa ostosteltiin, uitiin ja syötiin hyvin. Vieraat olivat Fannille kesältä ennestään tuttuja ja neiti nautti täysin rinnoin jatkuvasta huomiosta. Heidän lähdettyään laitoin muutamana päivänä merkille, että tyttö kuunteli hissin kulkua rappukäytävässä erityisen tarkasti, vaikka molemmat Supermies ja minä olisimme olleet kotona. Ehkä Fanni otti vieraat niin omakseen, että odotti heidänkin palaavan vielä kotiin?

lauantai 23. lokakuuta 2010

Aurinko ja lumi


Tätä kuvaa ei ole manipuloitu, eilen todella paistoi aurinko. Pitkästä aikaa.


Tänään puolestaan sataa lunta. Melkein pyryttää. Sekin on kiva, mutta ilma on huolestuttavan lämmin, vain puoli astetta pakkasta... Luvassa on luultavasti lisää kurailua. Seurataan tilannetta. Rehellisyyden nimissä mainittakoon vielä, että tämä kuva on reilun viikon takaisilta ensilumilta.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Mustaa ja valkoista


44. Mustaa ja valkoista-haasteen (ja minun ensimmäiseni) aiheena on patsas. Kuvakansioita selatessani törmäsin tähän pieneen enkeliin toissavuotiselta lomamatkaltamme, joka suuntautui Välimeren rannalla sijaitsevaan, vuoristoiseen Montenegroon. Jotenkin tämä pieni ja herkkä "alttari" vuoristopolun varrella kosketti minua, vaikka vaihtoehtoina olisi ollut mahtavampiakin muistomerkkejä. Otin taiteellisen vapauden säästää enkelin taustan sinisen värin, joka siis todella oli maalattu kallioon.

Muiden mustavalkoisia patsaita voit käydä katsomassa täältä.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Kalareissu


Perjantaita vietimme pitkästä aikaa hyvässä seurassa ravintolassa, hyvän ruuan äärellä. Ilta jatkui seurustelun ja viinipullon merkeissä. Tänään päätettiin sitten suorittaa viikonlopun tervehenkinen osuus ja niinpä me Fannin kanssa kerrankin lähdimme Supermiehen mukaan kalareissulle, erään kosken rantaan. Tarkkasilmäinen voikin tästä kuvasta löytää Fanni-neidin lisäksi myös innokkaan perhokalastajamme.


Kivikkoisella rannalla liikkuminen vaati aluksi hieman totuttelua, mutta kun vauhtiin päästiin, niin virtaa riitti ja olikin ihana katsella, kuinka typy jaksoi kirmailla ja vauhkona vetää rinkiä. Pisteet kotiin myös siitä, miten hienosti tyttö osasi olla irti, vaikka paikalla oli muitakin kalastajia. Hyvin onnistuttiin myös pysymään siimankantaman ulkopuolella.


Tällaisiin keikkoihin kuuluu oleellisena osana nuotiolla istuskelu ja kun Fanni oli aikansa ahminut risuja, heiniä, neulasia ja multaa, annoin sille lopulta tätä silmällä pitäen mukaan otetun luun. Miten sitä opettaisi koiralle, ettei ihan kaikkea todella tarvitse syödä??! Taas oli meno, kuin olisi nälässä pidetty... Kuvittelin, että luonnonantimilla syöpöttely olisi tähän ikään mennessä jo vähän helpottanut. Turha toivo. Luusta kuitenkin riitti hupia hyvän tovin.


Energiaa riitti loppuun saakka, mutta kotimatkalla tyttö ottikin sitten nokoset pää Supermiehen sylissä. Ja niitä kaloja ei valitettavasti näkynyt - tällä kertaa.

torstai 14. lokakuuta 2010

Retki


Viime viikolla, ennen lunta ja korvavaivoja, kävimme koko porukalla pienellä, extempore-tyylisellä perjantai-illan eräretkellä. Hämärtyvässä illassa kiipesimme lähimmälle vaaralle, jonka laella on laavu ja näköalatorni. Nuotiolla paisteltiin parit nakit ja Fanni nuohosi pitkin pusikoita, maistellen kaikkea vastaan tulevaa.



Ennen pimeän laskeutumista yritin ottaa muutamia kuvia, sillä aikaa kun Supermies viritteli nuotiota. Tämä osoittautui kuitenkin melko haastavaksi, sillä myös eräs ahmatti oli hyvin kiinnostunut kaikesta, minkä puoleen kameroineni kumarruin. Tässäkin variksenmarja-otoksessa voi tarkkasilmäinen havaita tutun musta-ruskea-valkoisen hahmon taustalla...



Näköalatornin huipulta oli hienot maisemat joen toiselle puolen levittäytyvään kaupunkiin, jonka valot loistivat kirkkaina hämärässä. Tässä mielestäni tunnelmallisemmassa otoksessa keskusta kuitenkin rajautuu kuvan ulkopuolelle. En ollut koskaan käynyt paikalla, vaikka sinne todella on meiltä matkaa vain kolmisen kilometriä. Mukava visiitti ja Fannillekin maistui taas uni kotiin päästyämme.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Ensilumi!!

Tänä aamuna huomasin aamupissille lähtiessä, että maa oli aivan valkoinen! Pitihän se kamera napata mukaan, sillä kyseessä oli paitsi syksyn, myös Fannin ensilumi. Tätä mieltä siitä sitten pienen maistelun jälkeen oltiin... En vieläkään voi lakata nauramasta, kun näen tämän kuvan! Oi Fanni, elämäni ilo!


Nämä on siis otettu vähän seitsämän jälkeen tänä aamuna. Oli vielä melko hämärää, joten kuvista tuli aika huonolaatuisia, eikä mallikaan tahtonut pysyä paikallaan. Siksi tällainen ratkaisu. Jäpistelykuvia olisi ollut enemmänkin, mutta ne ovat kaikki yhtä mössöä!


Fanni tuskin huomasi lunta aluksi, oli kuin siinä ei olisi ollut mitään uutta. Satelihan täällä joku päivä takaperin vähän räntää, mutta sillä tuskin lienee merkitystä. Kun pääsimme tutulle rantanurtsille, niin neitikin innostui ja se oli menoa se!


Tässä vielä rantamaisemaa, aurinkokin vasta harkitsi nousemista. Pakkastakin oli kolme ja puoli astetta! Nyt iltapäivällä lähes kaikki valkeus on jo kadonnut, aamumaiseman talvisuudesta huolimatta.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Karhunpoika sairastaa...

...häntä hellikäämme!

Fannin toinen korva on mitä ilmeisimmin tulehtunut. Viikonloppuna tyttö ravisteli varsinkin öiseen aikaan päätään jatkuvasti, korva punoitti ja sieltä tuli tavallista enemmän töhnää. Lääkäri antoi oireiden perusteella puhelinreseptin ja tänään haettiin lääkkeet.
Näistä huolimatta neiti on ollut varsin reipas itsensä ja virtaa on riittänyt - suorastaan enemmän kuin näillä keleillä olisi isäntäväen mielestä tarpeellista.

ps. Tästä kuvasta voi muuten nähdä Fannin nysät kulmahampaat!

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Suuria asioita tapahtuu


Viime aikoina on pienen bernin elämässä tapahtunut monia merkittäviä asioita. Näistä pisimpään jatkunut seikka on hampaiden vaihtuminen. Yhtenä iltana tässä huomasin, että alaleuan isot kulmahampaat olivat kadonneet. Koko prosessi on muutenkin sujunut varsin huomaamattomasti, lukuunottamatta sitä yhtä hammasta, jonka neiti sylkäisi käteeni erään riekkumistuokion päätteeksi.
Noh, tietysti on se haju. Fannin hengitys on siis alkanut haisemaan, eikä mitenkään ihan lievästi vaan todella aika pahalle. Ilmeisesti tämä kuitenkin on hampaiden vaihtumisen yhteydessä ihan tavallista ja ohimenevää.

Toinen iso muutos liittyy sekin kasvamiseen. Lähimarketin alennuskorista aikoinaan ostettu vauvapanta kävi pieneksi ja käyttöön otettiin isojen tyttöjen panta, jonka siis voi ylläolevasta kuvastakin nähdä. Herttinen sentään!


Kolmas ja samalla ehkä minun mieltäni eniten lämmittävä asia on se, että ensimmäinen matto on lähes neljän kuukauden poissaolon jälkeen palannut! Itse asiassa kyseinen kaistale on ollut tarkoitus noutaa kellarista jo muutamana aiemmpanakin viikonloppuna, sillä vahinkoja ei oikeastaan ole tapahtunut enää pitkiin aikoihin. Päätimme aloittaa keittiön räsymatosta, jonka voi tarvittaessa työntää pyykkikoneeseen, olohuoneen nukkamatto sen sijaan saa vielä jäädä odottamaan. Ja ne mummon kutomat, valkoiset matot - niin. Luulen, etteivät ne ehkä koskaan enää palaa.