perjantai 30. joulukuuta 2011

Todella Iso Luu


Sukulaisissa reissatessamme toimitettiin Supermiehen kanssa  jotain täysin turhanpäiväistä asiaa yhdessä paikkakunnan ihastuttavista halpamarketeista. Siellä käytävällä, pilkkitarvikkeiden, wunderbaumien ja auton lisävalojen välissä, silmiini sattui jotain odottamatonta. Tämä valtava herkku odotti ottajaansa vaivaiseen viiden euron hintaan! Asiasta ei ollut epäilystäkään - Fanni-neidin joululahja oli löytynyt! Olin varsin tyytyväinen saaliiseemme, etenkin kun olin käynyt koiran puolesta kuolaamassa saman mittaluokan luuta, joskin hieman eri mallissa, kotikaupunkimme keskustan lemmikkiliikkeessä, jossa sellainen oli tarjolla suolaiseen 30euron hintaan...


Aattona Fanni sai niin paljon muita herkkuja, että Todella Isoa Luuta säästettiin kääreessään ainakin Tapaninpäivään saakka. Sittenkin edessä olevan koitoksen mittaluokka hieman kauhistutti tyttöä ja luuhun tutustuttiin ensin varovaisen kiinnostuneesti.


Alkukankeuden jälkeen kaikki epäilykset heitettiin nurkkaan ja se oli menoa se! Onneksi koira on lapsuusvuosistaan sen verran viisastunut, ettei enää vedä itseään ihan piippuun edes luiden kanssa. Iän myötä ahnekin oppii kai arvostamaan kohtuutta...

tiistai 27. joulukuuta 2011

Silppuri


Jouluna tuli taas todistettua, että erinomaisen kilttiä porukkaahan meillä asuu. Viime vuonna paketit vielä jänskätti Fannia, eikä neiti oikein tiennyt miten niihin suhtautua. No, enää ei tarvitse miettiä.



 Tänä jouluna harjoitusmateriaalia riitti ja lopulta tultiin siihen tulokseen, ettei omat paketit välttämättä riitäkään. Neiti olisi mielellään maistellut vähän toistenkin kääröjen kulmista...


Sitäpaitsi, hauskintahan on repiä paperista pieniä suikaleita ja sylkeä ne toisesta suupielestä ulos. Kuka niistä leluista oikeastaan välittääkään...

maanantai 26. joulukuuta 2011

Jouluntoivotus


Fanni-neiti, Jenni-täti ja Supermies toivovat, jotta kaikilla oli kylläinen ja lupsakan rento joulu ja edessä riemukas Uusi Vuosi, joka tuo monta uutta luuta pureskeltavaksi!

Joulun vietosta lisää tässä, kunhan ehtii kinkkua vähän sulatella...

torstai 15. joulukuuta 2011

Jouluherkkuja ihan kaikille!!


Karvahelvetin Bemaryn innoittamana haluan minäkin ehdottomasti osallistua jouluhenkiseen hyväntekeväisyyskamppanjaan! Etenkin kun kohteena ovat aidosti ja pyyteettömästi kiitolliset, nälkäiset kissat ja koirat. Kampanjassa lahjoitetaan luonnollista suomalaista MUSCH BARF koiran- ja kissanruokaa suomalaisille hyväntekeväisyysjärjestöille, jotta yhdenkään kissan tai koiran ei tarvitsisi olla nälissään tänä jouluna. Kampanjaan voi osallistua naamakirjassa tai twitterissä näin sekä blogin tai nettisivujen kautta näin.


Meidän taloudessa ruoka on erittäin vakava asia. Sekä emäntä että koira ovat molemmat henkisiä diabeetikkoja - jos ruokaa ei saa säännöllisesti ja tarpeeksi lyhyillä aikaväleillä, verensokeri laskee ja mieli sen mukana. Maailma alkaa vaikuttaa varsin kurjalta paikalta. Mutta kun massu on täysi, voi taas olla elämäänsä tyytyväinen. Hetken. Erästä totuuden ytimeen osunutta mainosta lainatakseni "Hyvä ruoka, parempi mieli."


Myös jouluna ruoka on tärkeää. Ehkä jopa kaikkein tärkeintä. No joojoo, yhdessäolo ja silleen. Mutta miettikää kinkkua kunnon sinappikuorrutteessa, joululeipää, sienisalaattia, porkkanalaatikkoa, kylmäsavulohta, riisipuuroa kanelisokerikuorella sekä suklaata. Kasoittain suklaata. Ja välillä kinkkua. Ja sitten taas suklaata. Lääh...

Suodaan siis tästä kaikesta pieni maistiainen niillekin, joilla muuten ei ole millä mässäillä.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

The Pallo

Nyt haiskahtaa kyllä herkku...

Jos nyt joku siellä miettii, että mitä hiivattia sitä tuolle koiran rotjakkeelle keksisi joululahjaksi (Mitä?! Tietysti koirallekin hankitaan joululahja!), niin tässä tulee ehdotus! Fanni on melkoisen laiska viihdyttämään itse itseään, joten leluja meillä käytetään eniten yhteisissä leikeissä. On kuitenkin eräs takuuvarma, lähes jokapäiväinen riemunaihe, jonka kanssa pelaamiseen ei seuraa paljon kaivata. Se on tietysti Pallo.

Eikun pyörittelemään!

Eikä kannata luulla, että kyseessä olisi mikä tahansa pyöreä esine, ei! Tämä pallo täytetään ruokanappuloilla, jotka sitten on tarkoitus saada ulos palloa pyörittelemällä. Ja mikäpä olisikaan ihanampaa kuin ruoka... Ainakaan Fannin mielestä. Okei, tämä aktivointipallon nimellä kulkeva lelu ei ehkä ole mikään uusi juttu kenellekään koiratarvikeliikkeessä koskaan vierailleelle, mutta ansaitsee mielestäni hehkutuksensa. Meillä pallo on majaillut ainakin viime kevättalvesta saakka ja jaksaa yhä joka kerta riemastuttaa.

Ympäri...

Pallossa on siis reikä, josta nappulat ensin työnnetään sisään ja sitten ujutetaan ulos. Jotta homma ei kävisi liian simppeliksi, pallon sisällä on läpysköjä, jotka muodostavat esteitä nappuloiden kululle, siis eräänlaisen labyrintin pallon sisään. Ilmeisesti on olemassa sellaisiakin versioita, joissa vaikeusastetta voi säätää, mutta meidän pallo ei ole ihan niin fiini. Vaikeustaso tosin on ajan kanssa kasvanut kuin itsestään, kun pienistä pentunappuloista on siirrytty aikuisten ruokaan.

ja ympäri olohuonetta.

Pallon sisään voisi toki työntää erikoisempiakin herkkuja, sillä varauksella tietysti, että ne kohtuullisin ponnistuksin myös tulevat ulos. Meillä käytetään kuitenkin ihan peruspapanaa ja Fanni saakin usein päivän toisen ruuan kokonaan pallosta! Tähän yksilöön mahtuu puoli annosta kerralla, joten ensimmäisen erän jälkeen edessä on välitankkaus ja meno jatkuu.

Oho! Mikä sieltä tuli?!

Pallo on erinomaista ajankulua päivinä, kun lenkit on töiden ja opiskelujen takia minimissä. Näin tuppaa arkena ikävä kyllä käymään aina välillä ja silloin ruuan antaminen pallosta tuntuu mielekkäämmältä kuin pelkkä sapuskan kuppiin heittäminen. Itse voi jatkaa omia puuhiaan ja ruokailusta on koiralle viihdykettä vähän pidemmäksi aikaa. Ainakin pallo estää ahmimisen!

Namnammm...

Pallo tarjoaa viihdykettä myös yksinjäädessä, kunhan muistaa katsoa, ettei se kovin helposti vierähdä paikkaan, josta koira ei saa sitä pois, kuten sohvan alle. Varsinkin jos koko ruoka-annos on sen sisällä. Siinäpä sitten nälissään odotellessa isäntäväen paluuta on hyvä keksiä muuta syötävää...

Vieläkö niitä jäi?

Pallo sopii Fannille kuin nenä päähän. Ensimmäisellä kerralla se hoksasi välittömästi jutun juonen, ilman mitään apuja. Sittemmin neidistä on kehittynyt varsin taitava käyttelemään tassujaan pallon pyörittämiseen paikallaan, jotta nappulat tulisivat ulos vähemmällä vaivalla... Ja tietysti, pallo on aina pallo. Sen perässä on kiva juosta ihan muuten vainkin.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Koiraa karvoihin katsominen?

Toukokuu 2011

Toukokuu 2011

Syyskuu 2011

Syyskuu 2011
Tässä koiraa vanuttaessa tulin huomanneeksi, että taas on karvankasvu lähtenyt vauhtiin. Lähtötilanne ei kesän jäljiltä ollutkaan kummoinen. Kun elokuussa vietiin Fanni kasvattajan hoiviin meidän lomamatkan ajaksi, niin melkein hävetti, kun huomasin, ettei tytön hännästäkään ollut jäljellä juuri mitään...
Vertaamalla kahta ylintä kuvaa, jotka on otettu tämän vuoden toukokuussa, kahteen jälkimmäiseen syyskuun kuvaan voi kukin itsekin havaita muutoksen. Toki paksuturkkinen koira pudottaa karvaa kesän lämpimillä muutenkin, mutta ainakin itsestä tuntui, että suurin osa tuosta alkukesän pöyheydestä lähti uimareissujen jäleisissä harjaussessioissa. Aika hurja ero joka tapauksessa, muhkusta luihuksi. Painokin varmaan tippui ainakin parilla kilolla...

tiistai 29. marraskuuta 2011

Vaarojen kulkijat...


Tässä olis taas kuvia ilman sen kummempaa sisältöä tai valikointia. Marraskuun alkupuolella käytiin tämä vaara valloittamassa. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, sitä samaa perussettiä. Voisin melkein kopioida tähän selostuksen jotastain aiemmasta metsäretkipostauksesta...




Tässä on ihan hyvä esimerkkikuva möyheltämisestä - yhdestä Fannin lempiharrastuksista. Se tarkoittaa käytännössä, että syöksytään nenä edellä varvikkoon ja sitten... noh, möyhelletään ympäriinsä.



Tässä Fanni taas esittelee akrobaattisia taitojaan, juodessaan kivien väliin jääneestä lämpäreestä. Pylly pystyssä!




Nämä ihastuttavat kuvat laitan tänne vaikka ihan kiusallani, sillä eihän kukaan voi kyllästyä sammaleisiin ja pieniin sieniin?!








Tähän loppuun sitten vähän maisemia ja hassuja ilmeitä. En tiedä, mitä tuossa toiseksi viimeisessä tapahtuu... Olis mulla tuolla tulossa sellaisiakin postauksia, joissa jopa on joku ajatus, mutta energiat ei toistaiseksi ole riittäneet niiden valmisteluun. Onneksi opiskelu vaihtuu joulunajaksi työntekoon, niin ei pääse tylsyys yllättämään...

torstai 24. marraskuuta 2011

Kirkas, korkea taivas


Syksyn pimeyden ja sateen keskellä aurinkoinen päivä on merkki talvesta. Meillä talvi jo kävi - toivottavasti tulee pian takaisin...

Valokuvatorstain 226. haasteessa etsitään talven merkkejä, muiden havainnot löydät täältä.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Lumi




Hehkutetaan nyt, kun sitä vielä on! Täällä meidän kulmilla lumi oli maassa kun viime perjantaina herättiin ja on pysynyt siellä tähän asti. Tälle viikolle onkin sitten luvattu taas plussaa, että nähtäväksi jää, kauanko tätä riemua riittää...



Ei, meillä ei ollut kahta berniä ensilunta ihmettelemässä, vaikka joku tarkkasilmäinen voisikin niin kuvitella. Sen sijaan heittelin sekaan ihan vertailun vuoksi viimevuotisia, julkaisemattomiksi jääneitä "ekat lumet"-kuvia. On se neiti vähän tainnut kasvaa... Voi tuota piiskahäntää!







Liekö ikä vienyt ilon koirasta, kun oli niin vakavana... Toivottavasti ei sentään. Eilen oli niin kova pakkanen, että koiran naama oli ihan jäässä ja kuurassa iltalenkin jälkeen ja sisääntullessa sai varvaskarvoista irrotella lumipalleroita. Oltiinkin jo ihan unohdettu nämä talvi-ilot...

Ps. Kannattaa käydä tsekkaamassa Fanni-neidin ihkaensimmäinen reaktio lumeen tästä viime vuoden postauksesta. Vieläkin naurattaa...