perjantai 30. elokuuta 2013

Vesillä


Fanni on viimeksi ollut veneessä sinä kesänä kun se syntyi, kolme vuotta sitten siis. Suhtautuminen uusiin asioihin on matkan varrella muuttunut melkoisesti - suuri osa pentumaisesta pelottomuudesta ja hullunrohkeudesta on kadonnut taivaan tuuliin. Niinpä jännitettiin aikalailla, kun kesälomareissun ohjelmaan ilmaantui retki Oulujärven laineilla.


Alku oli hieman kankea: koira piti nostaa veneeseen korkean laidan yli ja hätä oli iskeä, kun moottorivene pääsi täyteen vauhtiin. Fanni yritti lievästi järkyttyneenä kiivetä Supermiehen syliin, joka piteli kiinni koiran pannasta. Hetken päästä tyttö kuitenkin rauhottui ja tyytyi kummissaan tuhahtelemaan ja puhisemaan sieraimet levällään, voimakasta ilmavirtaa ihmetellen.


Perillä saaressa Fanni tuli omatoimisesti veneestä pois ja paluumatkalla se oli jo aivan rauhallinen ja näytti jopa nauttivan kyydistä niin, että otteenkin uskalsi irrottaa. Kyllä tuosta laivakoirankin saisi, jos vain useammin olisi tilaisuutta harjoitella!

perjantai 16. elokuuta 2013

Maalla on mukavaa


Kyllä maalla on mukavaa. Jos alkaa kaivata vaihtelua omassa lähimetsässä juoksenteluun, voi kipaista naapurin pellon laitaa pitkin jonkun toisen metsää kokeilemaan. Ja parasta koko jutussa on, että edes siellä naapurin metsässä ei tarvitse olla turhan huolissaan vastaantulijoista.



Juuri näin me tehtiin eräänä aurinkoisena, mutta varsin tuulisena päivänä. Fanni paineli uusien hajujen perässä pitkin pusikoita into piukassa ja pitkään ei pelkkä tuuli riittänyt sen oloa viilentämään. Onneksi ratkaisu pulmaan ilmestyi näkyviin heti seuraavan kumpareen takaa: pikkuruinen suolampi. 



Sinne oli tietysti syöksyttävä pää viidentenä jalkana - suoraan keskelle upottavaa lämpärettä juomataukoa pitämään ja lepäilemään. Mahtoi tuntua hyvälle. Isäntäväki pyöritteli päitään, mutta turha jo sotkeentunutta koiraa oli poiskaan käskeä, näytti niin nauttivankin.



Kotimatkalle lähdettäessä koiran karva oli ehtinyt jo kuivua ja me muka ovelana suunniteltiin paluureitin niin, ettei lampi enää osunut kohdalle. Luultiin, että onnistuttiin näin välttämään kuraisen koiran aiheuttama sotku. Kotiin päästyä alkoi kuitenkin ihmetyttää: Mikä piru täällä haisee? Vähän kun joku mätänis...

Tarinan opetus: Suolammessa uittamalla voi antaa koiralle hemmotteluhoidon ja kaupanpäällisiksi saa jännittävän tuoksun, jossa yhdistyvät kakan ja kuolleen eläimen aromit. Se on sitä maalaiselämää.