torstai 11. kesäkuuta 2015

Se on se meidän uusi vauva...


Meillä olikin tänä vuonna hieman erilainen vappu. Fanni pääsi hoitoon ja sai hieman vaihtelua tienpenkkojen tuoksuvalikoimaan. Isäntäväki puolestaan vietti juhlaa sairaalassa, porukan uuteen jäseneen tutustuen. Voin kertoa, että kovin montaa ajatusta työväki tai ylioppilaat eivät osakseen saaneet, mutta simaa ja munkkeja sentään tarjoiltiin myös synnyttäneiden osastolla.

Fanni oli kotiinpaluusta innoissaan ja kiinnostunut myös vauvasta, mutta pysytteli ensimmäiset viikot turvallisen etäisyyden päässä, tehden tuttavuutta lähinnä nuuhkutellen. Hiljalleen tyttö uskaltautui pukkaamaan vauvan jalkaa kuonollaan tai nuolaisemaan varovasti korvanpieltä. Nyt kun tulokas on alkanut viettää aikaa lattialla jumppaillen, osallistuu Fannikin jo mielellään yhteiseen seurusteluhetkeen. Itkuihin tai muihin kähinöihin koira ei kummemmin reagoi, mutta tarkistaa kyllä myös turvaistuimen sisällön aina lauman reissusta palatessa.

Meillä menee siis mukavasti. Toivottavasti pian päästään koko porukalla metsään!