Heinäkuisen Norjan vaelluksemme tarkoituksena ei ollut kulkea matkaa, vaan reissu oli suunniteltu muutaman eri leiripaikan ja niiden välisten siirtymisten mukaan niin, että siirtymispäivinä puretaan, pakataan ja kuljetaan ja leiripäivinä tehdään päiväretkiä ja puuhaillaan muita juttuja. Reissun ensimmäinen aamu valkeni suorastaan huikaisevan kauniina ja viikonlopun kalastusrauhoitus Syltefjordelvalla loppui vasta iltakuudelta, joten aamupäivä käytettiin lähiympäristön tutkimiseen.
 |
| Fannia ei purojen ylitykset kylmänneet. |
 |
| Kenenköhän kotikolo tämä lienee? |
Lähdimme kulkemaan jokivartta yläjuoksulle. Maasto oli paikoin kuivaa ja kivikkoista, välillä rehevämpää kasvillisuutta ja välillä jopa silkkaa suota. Ympäröiviltä vuorenrinteiltä laskeutui lukuisia pienempiä ja vähän isompia puroja, joita sitten yliteltiin parhaamme mukaan. Onneksi oli pitkävartiset saappaat mukana, sillä vesi oli niin kylmää, ettei siihen juuri houkuttanut paljaita jalkojaan upottaa. Vesi oli myös todella kirkasta, pohja näkyi selvästi syvemmissäkin kohdissa ja kiusoitellen hyppivien lohenvonkaleiden matkaa halki virtaavan veden saattoi seurata rannalta käsin helposti. Kahdenkymmenen kieppeillä kalojen molskahduksista lukua pitänyt Supermieskin luovutti ja tyytyi vain malttamattomana odottamaan rauhoituksen loppumista.
 |
| Vähintäänkin epäilyttävä rakennelma. |
Ilma oli kohtuullisen lämmin, mutta laaksossa puhalsi jatkuvasti melko navakka, vaikkakin sinänsä tervetullut tuuli. Vilvoituksen lisäksi tuulen tarjoamana etuna oli nimittäin, ettei minkäänlaisia öttiäisiä ollut juuri lainkaan. Fanni kirmaili ympäriinsä, kahlaili reippaasti purojen yli, kiipeili kivikoissa ja nautiskeli poron papanoista. Nauraakin saatiin, kun vastaan tullut kivirakennelma sai koiran ihan häkellyksiin - kasan ympärillä piti ensin loikkia ja murista, ennen kuin sitä uskalsi ihan varovasti hiipien lähestyä.
 |
| Suuri Siivekäs. |
Yläjuoksulta löytyi järvi, jonka rannalla oli lisää mökkejä. Evästauon aikana taivaita tiiraillut Supermies huomasi ylhäällä hitaasti kaartelevan siivekkään: merikotka? Uljas näky, vaikka todella korkealla kaveri liiteli. Paluumatkalla ei koirakaan jaksanut enää ylimääräisiä juoksennella ja ruokailun päälle vetäistiinkin kaikki kolme vierekkäin tirsat ulkona kirkkaan taivaan alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti