Norja, osa 1

Retkikoira.

Heinäkuun puolenvälin kieppeillä oli vihdoin aika pakata rinkat autoon ja naputella navigaattoriin suunnaksi Pohjois-Norja. Tätä reissua oli odotettu kauan; toisilla osanottajista siinsi silmissä jylhät maisemat ja aivan uudenlaiset eräkokemukset, toisilla taas erinomaiset kalastusmahdollisuudet. Eikä kyse tietenkään ollut mistä tahansa kalastuksesta vaan nimenomaan lohestuksesta. Jääköön itse kunkin pääteltäväksi, mikä oli tämän osalta jakauma meidän kolmen hengen porukassa...

Matkan varrelta.

Pitkään varrotun sunnuntain koittaessa käänsimme siis auton nokan kohti pohjoista ja hurautimme läpi Suomen Lapin aina Utsjoelle saakka. Herkullisen grillikioskitauon jälkeen heitimme hyvästit kotimaalle ja jatkoimme matkaa kohti Tana Brun kylää, jossa oli määrä suorittaa vaadittu kalastusvälineiden desinfiointioperaatio. Kun velvollisuudet oli suoritettu, oli automatkaa jäljellä enää yksi etappi. Lopulta löysimme puuttomalla ylängöllä kulkeneelta maantieltä risteyksen, josta laskeutui kapea ja kiemurteleva soratie alas Syltefjordelvan jokilaaksoon. Jyrkkä pudotus oli välillä niin lähellä, että jo kyydissä istuminen teki pahaa - en halua ajatellakaan, miltä itse ajaminen mahtoi tuntua. Siksipä olikin aika yllättävää huomata, että alhalla jokivarressa oli kymmenkunta taloa ja asukkaat paikalla melkein jokaisessa!

Siellä ne naapurit on.

Ensimmäinen aamu.

Kello alkoi jo olla paljon, joten kun auto saatiin parkkiin, heitettiin reippaasti koko porukalle reput selkään ja lähdettiin etsimään telttapaikkaa mökkikeskittymän takaa. Maasto oli ihastuttavan tasaista, joten automatkasta puutuneet jalatkin vain nauttivat kulkemisesta ja leiripaikka löytyi helposti. Tarkoitus oli pystyttää teltta näkökantaman päähän paikallisista, mutta se osoittautui avoimessa maastossa vähän turhan haastavaksi. En voi kuitenkaan sanoa, että naapureista olisi koko aikana minkäänlaista haittaakaan ollut. Ensimmäinen yö maasto-oloissa menee aina olosuhteisiin totutellessa, mutta se kaikki kyllä unohtui, kun aamulla kömpi teltasta ulos näihin maisemiin.

Bongaa isäntä ja koira vedenhakureissulla.

Teltta.

Etäisyyksien arvioimisen vaikeus puuttomassa maastossa jaksoi huvittaa ainakin minua koko reissun ajan. Veden hakeminen ei sitten onnistunutkaan "piipahduksessa", vaikka joki näytti olevan ihan tuossa vieressä. Myös naapureilta piiloon pääseminen vaati joko pitkää malttia ja kestäviä pohkeita tai kekseliäisyyttä, mikä piti ottaa huomioon esimerkiksi vessareissua suunnitellessa. Toisaalta korvauksena oli mielettömän hieno yhtäaikainen avaruuden ja jylhyyden kokemus. Tavallaan oltiin jokilaaksossa "alhaalla" piilossa, mutta silti maisemaa riitti jokapuolella kuin sitä olisi katsellut jostain korkealta. Sääli vain, ettei kameran linssi kykene litistämättä tavoittamaan tällaista näkymän laajuutta.