sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Köyhällä on halvat huvit


Kaikki ovat varmaan saaneet oman osansa jonkun isoäiti-ikäisen lähisukulaisen kertomuksista siitä, miten silloin ENNEN VANHAAN leluksikin riitti kuivatut herneet tyhjässä margariinirasiassa ja käpylehmiä vaan rakennettiin. Että toista se on nykyään, kun pitää olla kaikenmaailman pelit ja vehkeet. No voin kertoa, että ei ole.





Samaisella mökkireissulla, jota jo edellisessäkin jutussa käsittelin, saatiin taas todeta, että parhaat lelut koirallekin on jotain ihan muuta, kuin ne lemmikkiliikkeen kiiltävän hienot ja viiltävän kalliit aktivointihöpötykset. Fanni-neiti oli nääs kantanut jostain metsän uumenista hylätyn löylykauhan ja kukapa lapselta olisi tuollaista aarretta halunnut riistää. (Paitsi ehkä se naapuri, jonka pihan suunnalta koira kauhan kanssa löntysteli...)



Hupia tuosta vihreämuovisesta käyttöastiasta riitti tuntitolkulla. Sen kanssa riehuttiin ja myllättiin, sitä jyrsittiin, pureskeltiin, kanniskeltiin ja noudettiin koko päivä.





Joten jos olet köyhä opiskelija tai et muuten vaan halua käyttää omaisuutta koiranleluihin, älä huoli! Rakkaus on sokea ja ainakaan meidän tessu ei rahan päälle ymmärrä. Loputtomasti hupia niin koiralle kuin isännällekin voi löylykauhan lisäksi tarjota esimerkiksi tyhjä limpparipullo tai viinirypälerasia. Myös ainakin kivi, vasara, pussillinen pakasteherneitä ja vessapaperirulla on meillä testattu. Muista kuitenkin, että sellaisilla asioilla, joita ei koiranleluiksi ole tarkoitettu, tulisi leikkiä vain valvonnan alla. Vaikkapa muoviset asiat saattavat mennä palasiksi yllättävällä tavalla ja terävät reunat tai pienet osaset aiheuttaa ikäviä vaaratilanteita. Yhteinen leikki onkin se paras leikki!

6 kommenttia:

  1. Hihii, toi on tismalleen totta! Ei se hinta oo tae hauskuudesta, ei ainakaan koiran leluissa. :p Se on hyvä vaan, koska ei meillä kaikilla oo varaa ostella uusimpia aktivointileluja ja silti meiän elikot viihtyy, ku käyttää vähän mielikuvitusta. Ja yleensä ei ees tartte käyttää, koira (tai kissa) ku on aika mestari osoittamaan iteki mimmoset "lelut" kiinnostaa ja mitkä ei. Tokihan uusiakin leluja on kiva välillä ostella ja koittaa, vaan harvoin ne niitä vanhoja hyviksi todettuja kiinnostavuudessaan saati kestävyydessään voittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! Tosin tuli tuossa mieleen, että saattaahan se olla, että ne vähän erikoisemmat lelut on koirankin mielestä kivempia sen takia, kun ne tuppaa herättämään siinä ihmiskaverissakin vähän voimakkaamman reaktion kuin se vinkupossun ikuinen jyystäminen. :D

      Poista
  2. Marjaana ja bernitytöt16. huhtikuuta 2012 klo 12.47

    Löytyyhän äidistä ja tyttärestä näköjään erojakin, nimittäin Sinttu ei koskaan rohkenisi leikkiä kovalla muovikauhalla :D Ei ikinä, sehän kolahtaa hampaisiin niin inhottavasti... ;) Vilja sen sijaan repii ilon irti kaikesta minkä se vain hampaisiinsa saa!

    Mutta mielikuvitusta käyttämällä saa tosiaan halpoja ja hyviä leluja koirille. Viimeksi leikkelin vanhoista farkuista lahkeet ja solmin ne, sisälle muutama makupala. Nämä lelut onkin olleet aikamoinen hitti meillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, eipä kyllä äkkiä tule mieleen mitään, mitä Fanni ei olis suostunut suuhunsa ottamaan, ainakaan pienen harkinnan jälkeen. Ehkä nää ei sittenkään ole toistensa klooneja! :D

      Ja joo, mikä tahansa, missä on ruokaa, on varmasti ihan huippujuttu! :D

      Poista
    2. Niin tuleehan sieltä iskältäki ehkä jotain geenejä, vaikka toisinaan näitä juttuja lukiessa tuntuu, että tyttö on niin samanlainen kuin äippänsä ;)

      Oli aikoinaan aikamoinen työ opettaa Sinttu ottamaan ja pitämään erilaisia tavaroita suussa ja luulin jo joskus, että se ei ikinä tuu onnistuu, mut niin se vain Sinttukin oppi :) Nykyään käskystä sitten hakee ja pitää suussaan kaikenlaista tavaraa, mutta Sintulle selvästi vastenmielisimpiä on kovat esineet, pehmoleluja se rakastaa :D

      Poista
    3. Joo, saattaahan sillä isällä tosiaan jotain osuutta olla noissa penskoissa :D

      Jännä juttu kyllä! Tuossa kun muisteltiin niin tuli mieleen, että joku kuminen vetolelu meillä on, josta Fanni ei alkuun tykännyt ottaa kiinni. Sittemmin on tuo vetoleikkienkin autuus neidille auennut ja kammotukset unohtuneet. Ja on me kyllä muutenkin kiusattu sitä kaikenlaisilla asioilla, tungettu suuhun millon mitäkin :D Että ehkä se on ehkäissyt tätä. Kun Fannilla muuten on kuitenkin taipumuksia arastella niin monia asioita.

      Poista