Muutama viikko takaperin porukka kaipasi taas raikasta ulkoilmaa, joten pakattiin lumikengät ja koira autoon ja hurautettiin vähän syrjemmälle ulkoilemaan. Pikkujoen rantaviivaa seuraillen sitten hipsuteltiin ihan mukava lenkki. Kuten ekan kuvan taustasta voi havaita, paikka oli myös metsänväen suosiossa, vaikka kehenkään ei kyllä törmätty.
Luontoelämyksiä tarjosivat sen sijaan niide muiden eläimellisten kulkijoiden jättämät jäljet. Kuhinaa oli riittänyt! Fanni sai reissulla aivan uusia ja mullistavia makuelämyksiä, kun niiden tavallisten jäniksenpapanoiden lisäksi tarjolla oli jos jonkin näköistä jätöstä ja kikkaretta. Yäääääh... Ei paljon auttanut kieltäminen.
Sen verran pitkä lenkki heitettiin, että ehdittiin vedellä kuumaa mehua termarista ja mutustaa vähän pullaa jopa kahteen otteeseen. Vaikka en tuon koiran kanssa ihan samalla linjalla noissa eväsasioissa olekaan, niin täytyy sanoa, että kyllä syöminen on jokaisen luontoretken kohokohta. Ja kelpasi se korvapuusti koirallekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti