Kyllä se joki jo jossain on auki

Supermies on kärvistellyt jo monta kuukautta kevään tulon hitautta. Siinä missä minä kitisen ja mangun jokaista päivää plussan puolella, sohjoa ja hikistä päätä kutittavaa pipoa, hän riemuitsee ja bongailee kulkiessaan avoimia vesiä ja heikkoja jäitä.  Supermies on nimittäin paitsi loputtomasti omiin kykyihinsä luottava sankarihahmo, myös ihka-aito kalamies. Kalamies, joka ei välitä pilkkimisestä.

Ja kyllähän se jäistään vapautunut puropahanen löytyi maaliskuun lopulla jo näiltäkin korkeuksilta. Onnek... siis ikäväkseni itsellä sattui olemaan muuta ohjelmaa tuona kalastuskauden avajaispäiväksi valikoituneena ajankohtana. Ei sillä että kalastus olisi huono harrastus, ainakaan niin kauaa kun karvakaveri pääsee mukaan. Mikäs koirasta nyt olisikaan hienompaa, kuin sydämensä kyllyydestä nuohota jokirannan pusikoita.

Fannille sitä iloa riitti tälläkin kertaa. Oli kuulema pistellyt kokonaisen pajupuskan poskeensa. Raivaushommissa siis.

Enkä minä kiellä sitäkään, etteikö kalalla saisi nauttia kauniista maisemista. Ja sekin on hienoa, kun sitä saalista sitten tulee - mielelläni otan siiat ja taimenet ja muut ruokalistaa monipuolistamaan. Mutta kyllä taidan silti kesään asti odottaa, ennen kuin itse lähden matkaan...