maanantai 9. huhtikuuta 2012

Lakeus korpien keskellä



Näissä kuvissa on jotain hyvin taiteellista, suorastaan absurdia. Maisema vaikuttaa melkein epäaidolta. Mutta siltä voi Oulujärvi talvella näyttää.

Viime aikoina on tullut pohdittua aika paljon omaa sielunmaisemaa. Siis että missä ympäristössä sitä kukin on kotonaan. Vaikka luminen ja koskematon järvenselkä on minulle lapsuudesta asti rakas näky, niin täytyy sanoa, että vaarojen ja korpien tytöstä liian laaja aava on jotenkin luonnoton. Paljon olisi totuttelua Pohjanmaalla.

2 kommenttia:

  1. Aava ei tätä "järvellä kasvanutta" hämäläistä ahista, jos se aava löytyy vesistön päältä, mut mantereen puolella on kiistatonta, että liika tasaisuus silmänkantamattomiin on ainoastaan tylsää ja ankeaa. Kyllähän luonnon ite muovaamia isoja mäkiä ja monttuja pitää siellä täällä olla, niih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä jännä juttu ja mietityttäny mua nyt viime aikoina, kun voi olla että meillä on etelään muutto edessä ensi syksynä. Ajattella, että jollekin tulee Suomea ajatellessa ensimmäisenä mieleen meri! Ihan käsittämätöntä. Mun mielessä meret liittyy vaan ulkomaihin ja järvet tähän kotimaahan. :D

      Poista