Syksy

Minä pidän syksystä, paitsi silloin kun on kauttaaltaan harmaata. Parasta syksyssä on kirpeän raikkaat aamut, kaulaliinat, villasukat, lapaset ja kaikki ne värit, joilla luonto tätä vuodenaikaa juhlistaa. Syksyn värit ovat jotenkin kesää kylläisempiä, täydempiä.


Olen tullut siihen tulokseen, että syksy on ihmisille uusien alkujen aikaa, vaikka luonnossa asian voisi nähdä juuri päinvastoin. Muutokset tapahtuvat syksyisin. Tosin saattaa olla, että kaikki tämä on vain suomalaisen koulujärjestelmän aikaansaannosta päässäni...


Tässä Fannin syysposeeraus tuosta rannasta, jossa kesken lenkin istahdimme ihastelemaan vastarannan keltaisia puita ja ihmettelemään ohikulkijoita. Paikallaan ollen tyttö ohittaa muut kulkijat hienosti, niin juoksevat, polkevat, lörpöttelevät kuin nelijalkaisetkin ystävät, mutta kun pitäisi itse liikkua vaikkapa toisen koiran ohi, on se välillä suorastaan käsittämättömän vaikeaa... Pienen koiran uteliaisuus voi olla niin suunnattoman suurta.