perjantai 13. tammikuuta 2012

Pikkuveli


Varoitus: Seuraavassa luvassa lukuisia huonoja kuvia. Vain koska minulla olisi parempaakin tekemistä, joten "en voi" käyttää aikaa parempien ottamiseen. Täsmälleen samasta syystä minun on myös pakko kirjoittaa tämä postaus täsmälleen juuri nyt.


Kuvien sisältö on onneksi hauska! Joulunaikaan Fanni sai nimittäin ihan oman Pikkuveljen! Kuten ehkä arvatteekin, kyseessä ei ole koiranpentu eikä edes sellainen vauva, joksi esimerkiksi äiti tämän heti tulkitsisi, jos ei sattuisi paremmin tietämään. Kyseessä kylläkin on ihan oikea pikkuberni.


Siinä missä emäntä menetti sydämensä uudelle tulokkaalle silmänräpäykseesä, on Fanni suhtautunut Pikkuveljeen hieman viileästi. Edes äidilliset huomautukset siitä, miten nuorempia sisaruksia tulisi kohdella, eivät ole saaneet Pikkuveljen kovakouraista kohtelua loppumaan. (Vaikka voisi kuvitella, että osaisin niitä tehokkaasti antaa, kun olen niitä niin paljon joutunut kuuntelemaanki...) Viimeisenä oljenkortena kävimme seuraavan keskustelun:

Jenni-täti: "Etkö sä ymmärrä, että sä tapat sun Pikkuveljen, jos ravistelet sitä noin kovasti."
Fanni: Teatraalinen tuhahdus ja kyllästynyt katse, joka sanoo: "Ja mitä sä sitten teet?"

Ps. Mitä helkkaria! Huomasin vasta kun julkaisin tän, että tänään on perjantai 13. päivä? Ei tänään kuulunutkaan mitään kouluhommia saada tehdyksi!

4 kommenttia:

  1. Mä ostin Carolle semmosen pikkusakun kirpparilta loppuvuodesta enkä sitte kotona raaskinukaan antaa sitä koiralle kuolattavaksi, vaan pistin hyllykoristeeksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, oikein! :D
      Pikkuvelikin on ihan kuolan peitossa jo... Mutta hämmästyttävää kyllä, muuten ihan ehjä. Toistaiseksi.

      Poista
  2. Kirjottajan ei kannata aatella sitä kelle kirjottaa eikä missää nimessä sitä, että mitäköhän lukijat täst aattelee.
    Kaunis koira sulla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Se on kyllä bloggaamisessa hienoa, että on ihan itsellä vapaus valita, mitä haluaa sanoa ja mitä ei. Eikä tosissaan oo pakko miettiä ollenkaan, että mitäköhän tästäki joku aattelee... Vapauttavaa, jos muuten joutuu kirjottelee enimmäkseen just sitä, mitä toiset haluaa kuulla. :)
      Päiväkirja-ajatuksestahan tää bloggaaminen kai on lähteny liikkeelle, että itselleen kirjoittaa ja "julkisuus" on vaan mauste. :D

      Poista