Nää on otettu uudenvuodenpäivän iltana, kun käytiin Fantsun kans tsekkaa, miltä tää kaupunki näyttää tuolta toiselta puolen jokea. Malli oli kaikkea muuta kuin kiinnostunut poseeraamisesta ja haastetta tosiaan lisäsi, että oli aika pimeää. Mutta hei, otetaan tää nyt silleen taiteellisesta näkökulmasta, eikö? Kuvanveistotaiteesta Fanni sen sijaan oli ainakin tuolla reissulla erittäin kiinnostunut...
Hienosti loisti valot. On ihan hurjaa, miten hyvin ääni kantautuu vettä pitkin. Vastarannan äänet kuulosti siltä, kuin olisivat kuuluneet ihan selän takaa. Fannikin huomasi tämän. Ah, sitä napottamista sitten...
Ei taas ainuttakaan kuvaa, jossa näkyis naamavärkki! Vaan on se hienoa, että tuon koiran voi luottaa irti muuallakin kuin erämaassa. Vaikka kameraan ei käskystä katsota, niin luoksetuloon voi sentään luottaa nykyään jo tosi hyvin. Tietysti pitää itsekin tarkkailla, ettei pääse vaikka toinen koirakko yllättämään, mutta harvassa on nekin kerrat (se ainoa kerta, kun tarkemmin mietin?!), kun Fanni itse asiassa on kirmannut toisen koiran, ihmisestä nyt puhumattakaan, luokse pysähtymättä. Vaikka en kyllä ihan suorilta menisi tuota käskijän kunniaksi laskemaan, taitaa olla koiran luonnossa...
Meillä on sama homma, että hyvin voidaan vapaana juosta, ku vähän ympärille pälyillään eikä ihan nokikkain osuta. Mutta hevoset, niitä ei passaa päästää vapaana juoksevan hurtan näköetäisyydelle ollenkaan, ellei halua kokea korvatonta koiraa ja suurta häpeää. :D
VastaaPoistaJoo muistelen lukeneeni aiheesta jonkun postauksen... :D Olin jo kirjottamassa, et me ei olla koskaan päästy niin lähelle hevosta, et olis voinu testata mitä Fanni niistä tykkää, mutta hei! Fannin kasvattajallahan on hevosia ja ihan sujuvasti tyttö siellä vietti kaks viikkoa viime kesänä. Tosin sen verran kun itse oltiin paikalla näkemässä, ei Fantsua hepat paljon kiinnostanu, mikä varmaan johtu niistä muista koirista... Vaikka siinä ne ihan vieressä aidan takana hengasi.
PoistaOikein muistat, vaikka toivoisin, että se juttu oiskin ollu jonkun toisen blogissa... ;) Toi ois niin mahtavaa, jos pääsis totuttamaan koiraa hevosiin oikein luvan kanssa, vaan ei meillä oikein oo täällä mahista semmoseen, ku en hevosihmisiä tunne. Ja tokihan se ois pitäny tehä jo pikkupentuna, vaan myöhästä tietty murehtia enää ellei sitte joskus satu heppalan naapuriin muuttamaan.
VastaaPoista