Onneksi ei aina tarvitse mennä kauas. Eilen käveltiin eka kertaa jään reunaa tälle talvelle. Keskemmälle ei vielä uskalla, jossain kohtaa joki on vielä ihan auki.
Hanki on kätevä, koira väsyttää itse itsensä siinä melko helposti. Tosin Fanni on niin polkukoira. Jos se seisoo keskellä hankea, kun sen kutsuu luokse, niin neitihän kirmaa ensin polulle ja sitten vasta kohti kutsujaa. Hienohelma. Kinokseen tehdään vain täsmäiskuja. Mutta kyllä sekin riittää.
Mä olen aina yhtä kateellinen noista teidän maisemista ja tällä hetkellä eniten tuosta lumesta! Täällä vaan rapa roiskuu entiseen malliin ja pimeää riittää.
VastaaPoistaHuh, onneksi ei asuta teilläpäin! :D
VastaaPoistaJa ajatella, että me asutaan kuitenkin ihan keskustassa kohtuullisen kokoisessa kaupungissa ja silti on tommoiset maisemat parinsadan metrin päässä. Ei sitä aina muista saati ymmärrä arvostaa onneaan! :)
Hehheh, Fanni on taas niinkuin mammansa! Mitä sitä energiaa tuhlaamaan kahlaamalla lumihangessa, jos kerran polkuakin pitkin pääsee :D
VastaaPoistaJa maisemat on kyllä teillä hienot minunkin mielestä! Oikein hyvää alkanutta vuotta 2012 Fannille ja taustajoukoille! ;)