Hiihtolomaa vietettiin siis pitkälti Reunalanperälässä, minun lapsuudenkodissani. Innokkaita ulkoiluttajia ja leikittäjiä riitti ja mikäs sen mukavampaa Fannille. Tässä pallonheittäjäksi on päässyt pikkuveljeni.
Fannin lumipalloleikissä on kolme keskeistä vaihetta. Ensiksi tarkkaillaan rauhassa pallon lentokaarta.
Toisessa vaiheessa, pallon jo pudottua maahan, syöksytään vauhdikkaalla ponnistuksella perään.
Ja lopuksi sukelletaan pää edellä hankeen. On täysin epäolennaista nähdäänkö palloa enää ilmalennon jälkeen lainkaan, sillä Fannihan ei tunnetusti ole mikään noutaja....
Tärkeintä on säilyttää sopiva tasapaino vauhdikkaan toiminnan...
...ja rauhallisen harkinnan välillä.
Sillä loppujen lopuksi kyseessä on tekniikkalaji, jossa eri osa-alueiden hioutuminen täydellisen yhteensopiviksi vaatii runsaasti aikaa ja harjoittelua.
Seuraavia nuoskakelejä odotellessa...
Mä vähän luulen, että ton rauhallisen harkinnan osuus leikin tiimellyksessä vähenis huomattavasti, jos Caro liittyis mukaan touhuun. ;)
VastaaPoistaHeh, luultavasti näin! :D
VastaaPoistaFanni on useimmiten niiiin hidas... Jokaista viiden sekunnin syöksyä seuraa puolen minuutin tuhnuttelu ja taivastelu. Vaan pysyypähän emäntäkin perässä! ;D
Onpa kiva, että Fannikin saa taas nauttia leikeistä :)!
VastaaPoistaTerkkuja!