Kesä ja kär... eikun sukulaiset!

Joka kesä kuuluu suorittaa tiettyjä velvollisuuksia; syödä jäätelöä ja mansikoita, käydä uimassa ja kävellä paljain jaloin. Sekä tietysti kiertää sukuloimassa. Tänä vuonna viimeisintä velvollisuutta on hoidettu oikein urakalla, ensin parin viikon pyrähdyksellä ennen Fannin saapumista ja sitten toisella neidin seurassa. Ainakin meidän tyttöä on nyt sosiaalistettu ja totutettu vaihtuviin maisemiin reippaalla kädellä! Hurjasti tuli uusia tuttuja ja kavereita niin ihmisistä kuin koiristakin ja moneen uuteen paikkaan käytiin tutustumassa. Seuraavassa Remu-enon kanssa mökillä.


Kaikeksi onneksemme meitä on siunattu tyttösellä, joka on luonteeltaan niin reipas ja tyyni, ettei juuri mikään tunnu tätä rauhaa hetkauttavan. Neiti onkin tässä suhteessa herättänyt aika paljon kummastusta kanssakulkijoissa - ikää kun on vasta niin vähän! Tyttö ei juuri hötkyä, muttei myöskään turhia arastele. Toivottavasti osaamme tukea pientä oikealla tavalla, jotta nämä piirteet säilyisivät jatkossakin. Ja onneksi Fannilla on ne hepulihetketkin, virtapiikit niin sanotusti. Pitkät automatkatkin tyttö otti tuttuun tapaan varsin lunkisti, kas näin:


Voisi kuvitella, että niskahan siinä menee kipeäksi, vaan ei... Pitkään neiti ei enää jalkatilaan mahdukaan ja niinpä reissussa harjoiteltiin myös mm. auton takatilassa matkustamista. Lisää reissusta tulossa myöhemmin!