Ängeså, osa 1

Kesäkuun puolella vietettiin kaksi yötä telttaillen Ruotsin puolella Ängeså-nimisen joen varrella Norrbottenin maakunnassa. Auto jätettiin pikkutien varteen tarkoituksella vähän etäämmäs, että päästään metsään kulkemaan ja lompsittiin ryteikön halki ensimmäiselle leiripaikalle. Maasto oli paikoitellen aika haasteellista, rantatörmät korkeita ja jyrkkiä ja kaatuneita puita paljon. Helpommalla olis tietysti päässyt tietä pitkin, mutta sehän nyt ei tällaisilla reissuilla ole tarkoituskaan. Siis helpolla pääseminen.

Kaatuneista puista oli ehkä luonnonvoimien ohella vastuussa majava - näin ainakin arvailimme löytyneiden todisteiden perusteella. Ensin tosin päivittelin spontaanisti, että minkä ihmeen takia joku käy hakkaamassa nurin yksittäisiä puita pitkin metsää ja jättää ne sitten lojumaan maahan tai rojottamaan vierustovereita vasten. Rannalla loikoilleissa rungoissa oli selvästi jonkinlaiset hampaanjäljetkin näkyvissä.

Paikka, johon ensimmäisen illan leiri pystytettiin, oli kyllä upea. Kallioranta pisti esiin metsäisestä joentörmästä ja tarjosi varsin miellyttävän hengailupaikan. Ylempänä rinteessä oli eräänlainen tulistelukatos (en millään voi tituleerata sitä laavuksi), jonka lähistöltä löytyi paikka teltalle. Nuotiota me kuitenkin pidettiin alempana rannassa. Vaikka oltiin melko kaukana lähimmästä asutuksesta, kulki joen vastarannalla pikkutie, jota innokkaat kalamiehet käyttivät ottipaikalta toiselle siirtymiseen. Kyseessä ei siis ollut mikään erämaa, mutta mukava ja luonnokaunis paikka silti.

 

Samana iltana käytiin vielä himmailemassa jokivartta eteenpäin, Supermiehen kalastuspuuhia seuraillen tietenkin. Emännän tehtävänä oli ottaa kalamiehestä edutuskuvia lempiharrastuksen parissa, mutta aika moneen otokseen taisi kyllä eksyä enemmän kasvimaailman edustajia...


Ps. Lisäsin tekstin loppuun toiminnon, jonka avulla voi kertoa yhdellä klikkauksella, mitä lukemastaan tykkäsi. Jospa tämä laskisi vähän kävijöiden kynnystä tehdä läsnäolonsa tiettäväksi...