Kyllä elämä on joskus niin raskasta. Ei aina auta edes, että saa isännän vieressä lattialla kölliä, joskus vaan on vetämätön olo ja masentaa. Mitään ei tapahdu, on ihan hiljaista ja ajatus ei kulje. Meinaa suorastaan vaipua koomaan.
Sillon sitä yrittää skarpata. Yrittää ravistaa sen uupumuksen päältään ja hieroa pöhnän silmistä. Ihan tosissaa yrittää ajatella positiivisesti ja keksiä jotain mielenkiintoista tekemistä.
Voihan sitä syödä vaikka luuta tai kaivaa esiin sen sohvan alle pyörineen pallon. Mikäköhän siinäkin on, että aina se pallo on johonkin piiloon menossa? Siellä sohvan alla on varmaan joku magneetti, joka sitä niin pirskuleesti vetää puoleensa...
Se on varmaan joku salaliitto, täytyy olla! Katkeroituneiden pallonvalmistajien ja sohvatehtailijoiden juoni kaikkien maailman kotikoirien pään menoksi. "Tämä on kosto kaikista niistä reikaleiksi revityistä jalkapalloista ja jyrsityistä sohvankulmista", niin ne varmasti ajattelee. Mutta eikö ne ymmärrä, että mehän ollaan kumppaneita - yhteistyökumppaneita! Kuka niitä palloja muuten ostais.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti