Sekaisin

Fannin röntgenkuvat otettiin siis viime viikon keskiviikkona ja ilokseni voi ilmoittaa, että kuvissa näkyi kaikesta jännityksestä huolimatta niin puhtaat kyynärät kuin hyvin muodostuneet lonkatkin. Lääkäri jopa kehui, että ovat berniksi erittäin hienot, pyöreät ja syvällä kuopissaan. Kyllä siinä helpotuksen huokaus pääsi itseltäkin - on mukava tietää, ettei noista tarvitse kantaa sen kummempaa huolta tulevaisuudessakaan, vaikka näistä kuvista ei vielä virallisia tuloksia näekään.

Aamulla Fanni ei ollut uskoa, ettei hänelle tällä kertaa tarjoiltu ruokaa lainkaan. Puolen päivän kieppeillä sitten sitten suuntasimme tohtorin tykö, joka tuikkasikin hetimmiten piikin neitosen kankkuun. Tohtori ohjeisti, että voitte käydä tuossa ulkona vielä hieman kävelemässä ja tulkaa sitten sisään kun koira alkaa horjua. No ei me päästy lähellekkään ulos asti, kun Fannilta meni jo jalat alta. Hetken aikaa siinä siliteltiin, kunnes hoitaja totesi tomerasti, että nyt olis hyvä aika mennä vaikka kahville. Niinpä Supermiehen kanssa kipitettiin läheiseen pikaruokapaikkaan syömään paniikkihampurilaiset. (Minähän en normaalitilanteessa noissa enää tätä nykyä käy...) Takaisin tullessa saatiin suoraan kantaa täysin tolkuton koira autoon.

Onnistuttiin raahaamaan tyttö vielä sisälle kotiinkin, vaikka naapurin tätejä saattoi touhu vähän epäilyttää. Fanni malttoi pysyä vilttikäärössään kohtuullisen pitkään, välillä hieman uikutteli ja varmisti, että joku on lähistöllä. Kovin oli neiti läheisyyden kipeä ja paljolti tulikin istuttua lattialla raukan vieressä virkaten ja televisiota katsellen. Iltaa kohti tyttö kävi horjuvin askelein tarkistamassa nurkat ja nukkumaanmenoaikaan meno oli jo entisenlaista.

Tässä maistiaisia siitä, miltä meidän tyttö sisäpuolelta näyttää! Ohjeiksi saatiin jatkaa kipulääkkeen ottamista vielä viikon verran ja entisen ravintolisän kaveriksi saatiin toinen. Lopullinen diagnoosi oli sellainen, että Fannin nivelissä on vielä sellaista kasvunvaraa, että kun ne sopivasti sattuvat muljahtamaan, niin se aiheuttaa pehmytkudosvaurion, josta sitten tulee kipu ja ontuminen. Tämän pitäisi kuitenkin mennä kasvun myötä kokonaan ohi. Yhteiselämä on lyhyessä ajassa muuttunut jälleen paljon sujuvammaksi, kun koirakin pääsee taas purkamaan tarmoaan...