Tänne kuuluu kaikenlaista, pakkasia esimerkiksi. Ollaan melko varmoja, että toissailtana nähtiin revontulet iltalenkillä. Lieköhän ollut? Toisaalta mikä muukaan, olivat ihan vihreät.
Supermiehen synttäritkin oli tuossa. Se ei halunnut kakkua, joten yllätin sen tekemällä piparkakkutaikinan, josta se oli puhunut koko kesän. Ihan siltään syötäväksi, kun ei ole äitikään komentamassa! Tästähän voisikin tulla meidän uusi joulunodotuskauden avausperinne. (Tuliskohan tuo sanamonsteri kokonaan yhteen? Aika hieno väännös, vaikka itse sanonkin.)
Fannin kans on harrastettu kaupunki- ja siltalenkkeilyä, kun alkoi näyttää, että neitiä jännitti nuo korkeat paikat. Siedätyshoito toimii hienosti, tässä yhtenä iltana oikein tähdättiin paikalle yhtä aikaa junan kanssa. Juna siis menee siinä sillan päällä. Kyllä tytöstä näki, ettei se ihan hauskaa ollut, mutta nätisti kulki kun käskettiin.
Fanniin on myös iskenyt reppuhimo. Tämän pakottavan järsimisentarpeen kohteena on Supermiehen reppu, jonka neiti kaivaisi esiin kaapistakin. Kerran olikin härskisti kiskonut sen sängyltä alas ja nakertanut yhden hihnan poikki. Supermies alkaa pikkuhiljaa muuttumaan asian suhteen pakkomielteiseksi, mikä ehkä johtuu siitä, että lähes kaikkien tytön tuhoretkien kohteena on olleet hänen tavaransa.
Siitä tulikin mieleen, että viime yönä tapahtui jotain hyvin poikkeuksellista. Fanni ei tähän mennessä ole ikinä häirinnyt minun untani, vaan yrittänyt herättää ainoastaan Supermiestä. Neljän aikaan aamuyöstä kuitenkin havahduin siihen, kun kylmä, kostea kirsu tökkii kättäni ja kaksi tummaa nappisilmää tuijottavat käskevästi. Ei sillä mitään hätää ollut, joten käänsin kylkeä ja jatkoin uniani. Mutta ensimmäinen kerta sekin.
Mitäs muuta? Viimeinenkin matto on palannut lattialle, eikä edellisten tapaan sekään ole joutunut erityisen mielenkiinnon kohteeksi. Pientä jännitystä mahanpohjassa sen sijaan aiheutti työuutisten odottelu. Hyvinhän siinä kävi eli duunia pukkaa joulukaudeksi. Voi tosin olla, että tässä vielä mieli muuttuu sen suhteen, miten hyvä uutinen tämä nyt oli. Joudun nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä aatoksi töihin. Mitäpä sitä ei opiskelijaraukka tekisi edes hieman leveämmän leivän eteen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti