Tältä se suunnilleen näyttää. Tassut nätisti ristissä. (Pahoittelen kuvanlaatua, pimeää täälläkin on. Jo kolmelta iltapäivällä.) Ja se kärsivällisyys, jolla tämä napittaminen tapahtuu, helposti vartin putkeen. Ihan tosi. Olisihan sen siis voinut aavistaakin, että mitä tästä seuraa.
Niinpä niin. Urakehitystä tapahtuu. Fanni osoitti mieltään ja purki ylimääräisen energiansa emmännän käsitöihin. Uskokaa tai älkää, tuo oli joskus kaunis virkattu kukkanen, vaikka itse sanonkin. Vieläpä kaunein kaikista niistä, joita sohvapöydällä tuolla hetkellä sattui lojumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti