keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Lahjontaa
Kun Fanni aattoiltana sai oman pakettinsa kuusen alta, ei neiti yllättäen ollutkaan kovin innostunut asiasta. Lihaisan herkkuluun monta tuntia kestänyt jyystäminen oli ottanut voimille ja Supermiehen heilutteleman läpykän paperikääre piti vähintäänkin epäilyttävää ääntä. Kannustuksen ja harkinnan jälkeen paperit kuitenkin saivat kyytiä. Kääreistä paljastunut yllätys olikin sitten mieluisempi kuin kukaan olisi osannut arvata.
Jo kesällä kaappiin ostettu frisbee oli tähän asti pysynytkin kaapissa, koska Fannin kopin ottamistaidot ovat vähintäänkin kyseenalaiset, kovasta harjoittelusta huolimatta. Alkuunhan typy ei käsittänyt ollenkaan, että kohti lentävistä esineistä olisi pitänyt ottaa kiinni. Niinpä tyttö onkin saanut aika paljon kaikenlaista niin sanotusti suoraan päin näköä. Tällä hetkellä tilanne on kohenemassa, vaikka liikkeet ovatkin toistaiseksi kovin hitaanlaiset...
Onneksi lätyn kanssa voi pitää hauskaa monilla muillakin tavoilla, kuten kuvista näkyy. Vehkeen heiluttelusta lähtevä ääni on niin hulvaton ja voi miten ihanasti se lätkyy ja vääntelehtii ilmassa.
Ihan pakko laittaa kaikki nämä kuvat tähän. Uusi lempilelu on selkeästi löytynyt. Jos siis luita ei lasketa.
Mehän ei siis Supermiehen kanssa enää Joulusukan lisäksi vaihdettu lahjoja laisinkaan. Mitä nyt yhden pussukan virkata pyöräytin hänen aarteistaan kalleinta, eli perhokelaa suojaamaan. (Kalastus on pyhä asia, etenkin perhokalastus. Löisin ihan mistä vaan vetoa, että Supermies näkee useammin unia kalastuksesta kuin minusta. Koska sitä vetoa en voisi hävitä.)
Sukka oli oikein toimiva ratkaisu, oli harvinaisen kivaa koko joulukuun, emmekä lipsuneet tai myöhästelleet kertaakaan. Herkkujen ja pikkulahjojen kuten suklaan ja alushousujen lisäksi sukasta löytyi hemmottelua, kuten hierontaa, kasvohoitoa, jalkakylpyä ja pedikyyriä sekä tehtäviä, kuten yllätysjälkkärin valmistamista. Isommalla budjetilla sukkaan voisi sisällyttää suureellisempia lahjoja ja menoja, mutta käytettyä rahaa merkityksellisemmäksi koko jutussa nousi yhdessä vietetty aika. Siihen kannattaa panostaa.
Ps. Sain muuten töistä lahjaksi niin hienon kinkkusetin, ettei mitään rajaa. Ja olen sentään pelkkä joulunajan kausityöläinen! Kiitän!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti