Joulunodotusta

Meillä paistettiin kinkku jo muutama päivä sitten, jotta mahdollisimman suuri osa kuudesta kilosta tulisi syötyä ennen kuin Supermies heti joulupyhien jälkeen suuntaa pikkutypy kainalossa kohti lapsuuden maisemia. Itsehän pääsen sukuloimaan vasta uuden vuoden jälkeen, työt pitävät kiinni täällä napapiirillä siihen saakka.


Olipa ensimmäinen itse paistamani kinkku ikinä ja aivan loistavahan siitä tuli! Jos vaan on hyvä, niin minkäs sille mahtaa. Lievästi ilmaistuna Fanni oli kiinnostunut operaatiosta, etenkin sen jälkeen kun possu otettiin uunista pois. Tämänkin jälkeen paksusti sinapilla ja korppujauhoilla kuorrutetusta herkusta nautiskellut on takuuvarmasti saanut seuraa mustasta tuhnuttavasta kuonosta...


Eilen käytiin hakemassa kuusi, joka sitten vietti yön vessassa sulamassa. Tänään puu nostettiin olohuoneen nurkkaan, ihan jotta voidaan ensin ilman koristeita harjoitella, miten sen kanssa oikein tulisi toimia... Vähän jännitti kyllä etukäteen, sillä kuusien myyntipiste on ollut päivittäisten lenkkiemme varrella jo pidemmän aikaa, eikä Fannista näin lumiseen aikaan ole juuri mitään niin ihanaa syötävää kuin kadulle putoilleet havut. Toistaiseksi tyttö ei kuitenkaan ole kiinnittänyt sisälle tuotuun jättikokoiseen herkkuoksaan oikestaan minkäänlaista huomiota. Tästä on hyvä jatkaa.


Typykän maha on viime aikoina hieman reistaillut, kaksi yötä on vietetty torkkuen ja läjiä siivoten, tosin eivät sentään olleet peräkkäisiä. Päivisin mitään ongelmaa ei ole. Syykin on täysi mysteeri, neiti kun ei ole aikoihin saanut syödäkseen mitään muuta kuin sitä tavallista kuivaruokaa. Apteekista haettiin lääkettä vatsavaivoihin ja tänään on taas ollut oikein hyvä päivä. Eiköhän tämäkin tästä.