Perjantaita vietimme pitkästä aikaa hyvässä seurassa ravintolassa, hyvän ruuan äärellä. Ilta jatkui seurustelun ja viinipullon merkeissä. Tänään päätettiin sitten suorittaa viikonlopun tervehenkinen osuus ja niinpä me Fannin kanssa kerrankin lähdimme Supermiehen mukaan kalareissulle, erään kosken rantaan. Tarkkasilmäinen voikin tästä kuvasta löytää Fanni-neidin lisäksi myös innokkaan perhokalastajamme.
Kivikkoisella rannalla liikkuminen vaati aluksi hieman totuttelua, mutta kun vauhtiin päästiin, niin virtaa riitti ja olikin ihana katsella, kuinka typy jaksoi kirmailla ja vauhkona vetää rinkiä. Pisteet kotiin myös siitä, miten hienosti tyttö osasi olla irti, vaikka paikalla oli muitakin kalastajia. Hyvin onnistuttiin myös pysymään siimankantaman ulkopuolella.
Tällaisiin keikkoihin kuuluu oleellisena osana nuotiolla istuskelu ja kun Fanni oli aikansa ahminut risuja, heiniä, neulasia ja multaa, annoin sille lopulta tätä silmällä pitäen mukaan otetun luun. Miten sitä opettaisi koiralle, ettei ihan kaikkea todella tarvitse syödä??! Taas oli meno, kuin olisi nälässä pidetty... Kuvittelin, että luonnonantimilla syöpöttely olisi tähän ikään mennessä jo vähän helpottanut. Turha toivo. Luusta kuitenkin riitti hupia hyvän tovin.
Energiaa riitti loppuun saakka, mutta kotimatkalla tyttö ottikin sitten nokoset pää Supermiehen sylissä. Ja niitä kaloja ei valitettavasti näkynyt - tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti