Fanni täyttää ensi toukokuussa neljä vuotta. Noiden neljän vuoden aikana Fannilla on ollut viisi kotia: ensimmäinen synnyinkoti kasvattajan hellässä huomassa ja sen jälkeen neljä erilaista kotia meidän porukassa. Monenlaisia seutuja on joukkoon mahtunut.
Fanni saapui maailmaan peltojen
ympäröimänä Pohjanmaalla. Sieltä tyttö muutti Lapin pääkaupunkiin, ihan
keskustaan, Kemijoen rantaan. Seuraavaksi mentiin toiseen päähän Suomenniemeä, 850 kilometriä Aurajoen varteen. Vuottakaan ei ehditty noita kulmia haistella, kun jälleen pakattiin vinkulelut laatikkoon ja jatkettiin matkaa. Iso kaupunki vaihtui pikkuruiseksi maalaiskyläksi ja asvalttitiet poluttomiin mäntymetsiin.
Sitten tapahtui jotain odottamatonta: meidän pieni vuokrakotimme maaseudulla meni rikki ja uusi täytyi löytää nopeasti. Koska pienten paikkakuntien tarjonta on pientä, tuli meistä jälleen kaupunkilaisia. Ison kaupungin ominaisuuksiin kuitenkin kuuluu, että se on eri puolilta erilainen. Niinpä mekin lopulta löysimme tästä kaupungista sellaisen puolen, joka miellyttää meitä.
 |
| Sieltä se pilkottaa. |
Elämä siis muuttui jälleen, mutta meille kävi tälläkin kertaa hyvin. Eräs oppi on mielessä kuitenkin entisestään syventynyt: koskaan ei voi tietää, minne elämä kuljettaa ja millä vauhdilla sinne mennään.
Me ihmiset tarvitaan aikaa sopeutumiseen, ajatusten sulatteluun, mutta
koiralle kaikki muutokset tulevat yllättäen. Koiralle ei ole merkitystä
sillä, puhutaanko kodin vaihtamisesta puoli vuotta etukäteen vai tapahtuuko se
parin viikon varoitusajalla - koiralle kaikki tapahtuu hetkessä. Ehkä sen vuoksi koira on niin sopeutuvainen: se ottaa asiat vastaan sellaisena kuin ne tulevat, ei murhedi tai huolehdi vaan viihtyy siellä missä ruokakuppi ja oma porukka on. Fanni voisi opettaa paljon tyytyväisyydestä.
Kiva kuulla teistä taas. :) Koirien elämä tuntuu monesti aika kadehdittavalta. Siinä missä ihminen hukkaa aikaansa tulevaisuuden stressaamiseen, on koiralle olemassa vain nykyhetki, ja ainakin yleensä tyytyväisyyteen riittää, että saa olla niiden omien ihmisten kanssa missä ikinä ollaanki. Tosi paljon luonnosta tykkäävänä ihmisenä ymmärrän silti äärimmäisen hyvin miten paluu maalta kaupunkiin voi harmittaa. Kurja juttu tommonen, mut ennemmin tai myöhemmin pääsette varmasti takas maalle. Ja Fannia tuskin haittaa, ku arki on täynnä uusia jänniä lenkkipaikkoja ja hajuja! :)
VastaaPoistaJuu ja puolensa kaikessa, kaupungissa on harrastusmahdollisuudet ja sosiaaliset piiritkin monella tapaa lähempänä. Sitä paitsi ollaan vihdoin löydetty tästä kaupungista sellainen alue, josta oikeasti tykätään, joten huonosti ei tämäkään härdelli päättynyt, vaikka yllättäen tulikin! Nämäkin kuvat on otettu ihan joidenkin satojen metrien päässä uudesta kodista ja meillä on vielä paljon metsämaastoja ihan lähettyvillä täysin kartoittamatta. Hommaa riittää siis Fannillekin! :)
Poista