Aioin ryhtyä kertomaan teille pari viikkoa takaperin Fannin kanssa tekemästämme geokätköilyretkestä. Sitten huomasin, etten ole tainnut sen kummemmin kirjoittaa koko harrastuksesta täällä lainkaan, puhumattakaan, että olisin kertonut kyseisen retken ensimmäisestä osasta, joka tehtiin jo aiemmin syksyllä. Asiaan siis!
Geokätköily on hieno harrastus. Siinä etsitään koordinaattien, karttojen ja vihjeiden avulla erilaisiin paikkoihin piilotettuja rasioita, joiden pääasiallinen sisältö muodostuu vihkosta, johon saa kirjoittaa nimensä, jos onnistuu kätkön löytämään. Erityisen kivaa kätköilystä tekee, että se antaa ihan uuden ulottuvuuden lenkkeilylle - tarjoaa ikään kuin tarkoituksen päämäärättömälle kävelemiselle. Toinen hieno piirre on, että kätköjen perässä löytää itsensä sellaisista paikoista, joihin ei muuten olisi koskaan eksynyt.
Kätköjä löytyy tuhansittain ympäri Suomea, mutta kohtuullisen ajomatkan päässä meiltä sijaitsee myös Suomen ensimmäinen geopolku. Polun varrella 98 kätköä ja koko reitin pituus on 25 kilometriä. Polun tarkoituksena on esitellä erityisesti Kuhankuonon retkeilyreitistöä, jolla mekin ollaan joskus käyty. Syyskuun puolenvälin kieppeillä päätettiin lähteä porukalla tätä reittiä kiertämään ja saatiinkin viettää varsin kaunis ja ajankohtaan nähden helteinen päivä ulkoilupuuhissa.
Matkaan lähdettiin jo varhain aamulla ja koko päivä meillä meni - takaisin autolle palattiin illalla kahdeksan kieppeillä! Tässä ajassa ehdittiin kiertää puolet koko reitistä, eli noin 12km. Matkan varrella oli monenlaista jännää, mutta epäilemättä hienointa oli kohtaaminen lehmien kanssa. Reitti kulkee lehmäaitauksen läpi ja täytyy myöntää, että ensin ajattelin, ettei me tästä kyllä koiran kanssa päästä millään. Aikailemaan ei kuitenkaan kannattanut jäädä, sillä mitä pidempään seisoskelimme, sitä enemmän kiinnostuneita paikalle kerääntyi.
Fanni suhtautui ensikohtaamiseensa märehtiväisten kanssa jokseenkin epäilevästi. Lehmät kyllä kiinnosti sitä, mutta lähelle ei huvittanut mennä. Eikä me toki jääty ammuja kiusaamaankaan. Matka jatkui kohti seuraavaa evästaukoa - joita muuten pidettiin päivän aikana vähintäänkin tarpeellinen määrä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti