perjantai 16. elokuuta 2013

Maalla on mukavaa


Kyllä maalla on mukavaa. Jos alkaa kaivata vaihtelua omassa lähimetsässä juoksenteluun, voi kipaista naapurin pellon laitaa pitkin jonkun toisen metsää kokeilemaan. Ja parasta koko jutussa on, että edes siellä naapurin metsässä ei tarvitse olla turhan huolissaan vastaantulijoista.



Juuri näin me tehtiin eräänä aurinkoisena, mutta varsin tuulisena päivänä. Fanni paineli uusien hajujen perässä pitkin pusikoita into piukassa ja pitkään ei pelkkä tuuli riittänyt sen oloa viilentämään. Onneksi ratkaisu pulmaan ilmestyi näkyviin heti seuraavan kumpareen takaa: pikkuruinen suolampi. 



Sinne oli tietysti syöksyttävä pää viidentenä jalkana - suoraan keskelle upottavaa lämpärettä juomataukoa pitämään ja lepäilemään. Mahtoi tuntua hyvälle. Isäntäväki pyöritteli päitään, mutta turha jo sotkeentunutta koiraa oli poiskaan käskeä, näytti niin nauttivankin.



Kotimatkalle lähdettäessä koiran karva oli ehtinyt jo kuivua ja me muka ovelana suunniteltiin paluureitin niin, ettei lampi enää osunut kohdalle. Luultiin, että onnistuttiin näin välttämään kuraisen koiran aiheuttama sotku. Kotiin päästyä alkoi kuitenkin ihmetyttää: Mikä piru täällä haisee? Vähän kun joku mätänis...

Tarinan opetus: Suolammessa uittamalla voi antaa koiralle hemmotteluhoidon ja kaupanpäällisiksi saa jännittävän tuoksun, jossa yhdistyvät kakan ja kuolleen eläimen aromit. Se on sitä maalaiselämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti