Malttamattomat

Valittavat joka paikassa, että kevät tulee tänä vuonna hitaasti. Itsehän olen koko kuluneen viikon kulkenut vapputunnelmissa, kun aurinko paistaa ja luntakin on enää niin vähän. Lapin reunalta muuttaneella taitaa vaan olla erilainen käsitys vuodenaikojen vaihtumisesta kuin näillä etelän hetelmillä. Tänäkin aamuna lenkin jälkeen istuttiin pihalle lukemaan lauantaipostia auringon lämpöön.

Ennen lehtiin syventymistä päätin kuitenkin viihdyttää hieman koiraa. Sen sijaan, että olisin tarjoillut aamusapuskat perinteisesti kupista, heitin koko annoksen pihanurmelle ja käskin Fannin etsimään. Riemukas nuuskutus, ähinä ja rouskutus valtasi ilman, kun tyttö metsästi nappuloita pitkin pihaa. Jonkun ajan kuluttua havahduin kuitenkin toisenlaiseen ääneen.

Fanni makasi aidan vieressä, nenä maan ja alimman aitapalkin välissä ja päästeli pitkiä suhahduksia, ikään kuin puhalsi ilmaa nenästään. Sitten vähän kaivamista ja kuopsuttelua ja uusi yritys puhalluksia. Taas kaivellaan ja puhallellaan, uudestaan ja uudestaan. Ei aavistustakaan mitä siellä aidan alla oli, mutta melkoisen sotkun neiti sai aikaiseksi. En silti hennonnut kieltääkään - niin hyvin viihtyi puuhassaan. Kävin kokeilemassa, josko yksi ruokapapana olisi pyörähtänyt aidan alle piiloon, mutta en minä sieltä mitään löytänyt.

Ehkä Fanni vain tietää, että jo kuukausia sitten olen piirtänyt valmiiksi suunnitelman kukkapenkistä, joka tulee kevään edetessä rakentumaan juuri tuohon samaan paikkaan. Ehkä se on huomannut, miten ahnaasti selailen puutarhaliikkeen mainoslehteä ja kuullut, kun yritän puhua itseni odottamaan vielä viikon tai pari...


Ps. Aloin tuossa miettimään, mitä me vuosi sitten tähän aikaan tehtiin. Täältä se selviää.