Fanninpäivä

Eilen 2. maaliskuuta vietettiin Fannin nimipäivää ja sen kunniaksi tämä täti tarttui taikinakulhoon ja ylitti itsensä koiranomistajana. On yksi asia ostaa tessulle namipaloja kaupasta tai lätkäistä valmismaksalaatikkoa mustin kuppiin merkkipäivän kunniaksi. Kun koiran herkkuja aletaan leipomaan itse, liikutaan jo täydellisten kotirouvien sfääreissä.

Todellisuudessa juttu ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Täydelliset ihmiset eivät varmastikaan unohda rakkailta sukulaisilta saatuja joululahjoja kaapin perälle vuosikausiksi, niin kuin minulle kävi. Häpeillen myönnän siis, että yllä näkyvä koiraherkkujen leivontaan opastava setti kääriytyi paketista jo toissa jouluna ja pääsi ensimmäistä kertaa tositoimiin vasta nyt.

Kokeiltava reseptikin valikoitui puhtaasti sen perusteella, mitä kaapista sattui löytymään, varsinainen leivontaoperaatio kun lykkääntyi pitkälle iltaan. Onneksi Bonnien ohje oli kuitenkin simppeli, sisältäen vain banaania, porkkanaa, jauhoja, kaurahiutaleita ja öljyä ilman kommervenkkejä. Raskainta oli epäilemättä porkkanan raastaminen.

Odotus oli pitkä ja kuolainen, mutta ilmeistä päätellen lopputulos oli koiraneidille mieleen. Nyt ihania keksejä on keittiössä tölkillinen ja aarteenetsintäleikki on saanut aivan uutta puhtia, kun näitä naminöttösiä ympäri kämppää piilottelee. Raukka ei millään tahdo uskoa, kun leikki sitten loppuu... Leivo koirallesi-pakettiin kuului onneksi reseptikirjan ja pikkuleipämuotin lisäksi myös köydenpätkä, jonka voi heittää koiran suuhun, jos ei jaksa kaivaa jauhopusseja esiin.