Käytiin siis taas tuossa männä viikolla heittämässä mutka Korvessa äitit, isät, mummut ja ukit tarkastamassa. Kaikki olivat pysyneet kiltisti ruodussa. Fanni nautti, kun oli taas hetken aikaa piha, jolla voi juosta vapaana monta kertaa päivässä.
Pikkuhiljaa alkaa tämäkin koira ymmärtämään keppien ja tikkujen perään. Heittoleikit pyritään kyllä yleensä pelaamaan turvallisemmilla välineillä, kesällä nimittäin kävi niin, että tikku tökkäsi neitiä kitalakeen, kun se juostessa kiilautui nurmikkoon. Se oli ikävää se.
Paras paikka levähtää on tietysti keskellä kukkapenkkiä. Eivätpähän törrötä hangen keskellä sitten talvella, kun Fanni kävi jälleen kerran jyräämässä risut lakoon. Puutarhuri kiittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti