Uimaharjoitukset

Nämä kuvat ovat kesäkuulta. Silloin aloitettiin ensimmäiset uimaharjoitukset Fannin kanssa, kun oli käynyt selväksi, ettei neiti tule vapaaehtoisesti veteen nilkkoja pidemmälle. Motivaattorina käytettiin nakkeja, koskapa ne ovat suorastaan vastustamattomia herkkuja. Minä menin edeltä ja koira tuli pienen houkuttelun ja kevyen painostuksen jälkeen perässä - tiettyyn pisteeseen asti. Mahan kasteleminen oli selvästi inhottavaa, joten pidemmälle ei ensimmäisellä kerralla menty.

Fanni oli kiinni, sillä vapaana sen houkuttelu veteen olisi ollut turhan vaikeaa. Ollaan huomattu, että jos tämä neiti ei jostain pidä, se täytyy siihen jotakuinkin pakottaa, ennen kuin ymmärtää, ettei siinä nyt mitään niin kauheaa ollutkaan. Lempeällä päättäväisyydellä siis. Tuntuu myös, että hihnassa ollessaan Fanni luottaa meihin paremmin, ikään kuin se ajattelisi, että kiinni ollessaan hihnan toisessa päässä roikkuja pitää kyllä huolen hänestä, kun taas vapaana täytyy itse huolehtia itsestään. Tämä näkyy esimerkiksi niin, että hihnassa Fanni pysyy huomattavasti paremmin rauhallisena yllättävissäkin tilanteissa eikä reagoi säikähdyksiin niin voimakkaasti.

Loput nakit käytettiin hulvattoman hauskaan Pelasta hukkuva nakki-peliin. Tässä leikissä heitetään nakinpala matalaan rantaveteen ja Fanni yrittää ensin hukuttaa sen läimimällä sitä tassullaan pitkin järvenpohjaa.

Kun nakin todetaan olevan tarpeeksi pahassa pulassa, pelastetaan se noukkimalla raukka parempiin suihin. Allekirjoittanut nauroi maha kippurassa ja viskoi jorpakkoon yhä uusia uhreja, sillä ei ole montakaan yhtä huvittavaa näkyä kuin koira, joka työntää koko naamansa veden alle puhaltaen samalla ilmaa sieraimistaan, jotta pääsisi käsiksi kummallisesti piilotettuun herkkupalaansa.

Siitä se lähti, Fannin uimamaisterin ura. Eipä tuo näytä kovin paljoa kärsineen, tärkeintähän on pitää hauskaa.