Supermies ja Fanni-neiti lähtivät siis reissuun jo välipäivinä ja itse suuntasin perässä heti työrupeaman hellitettyä. Hyvinhän tuo sujui joulunvietto toiseen otteeseen jo näin uudenkin vuoden puolella. Yllä olevassa kuvassa neidillä on pelit kesken blogissakin jo aiemmin vierailleen Kira-tyttösen kanssa. Tätä pitää ihan hehkuttaa sen takia, että meidän ujosteleva ja välttelevä typykkämme oppi reissun aikana jopa komentamaan, kun toinen tarpeeksi kauan härnäsi! Kiralla taas riittää entiseen malliin uskoa itseensä ja kuuluupa löytyvän pienoisia terrorismiin viittaavia taipumuksiakin...
Myös Remu-setä on ennestään tuttu tapaus. Molemmat olivat alun ujostelun jälkeen kohteliaan kiinnostuneita toisistaan, vaikka välillä pientä jännitettä olikin ilmassa. Remu-sedällä kun saattaa olla taipumuksia ajoittaiseen äreyteen. Kaikki kaksikoipiset sen sijaan olivat edelleen täysin hurmaantuneita karvaprinsessaamme, joka viehätysvoimallaan yhä saa isotkin miehet lattialle kiemurtelemaan ja lepertelemään. Vain yhden kommentin mukaan neidin söpöysarvo olisi kasvun myötä laskenut!
Sukulaisilta saatiin tietysti myös joululahjoja, joiden saldo olikin ennen reissua jäänyt ennätyksellisen pieneksi. Melkein ehdittiin jo huolestua, että pukki olisi nyysinyt osan itselleen, kun ei me nyt niin tuhmia olla oltu. Fanni vilkuili joka paketin kohdalla epävarmasti isäntäväkeä, että ootteko nyt ihan varmoja, että tämä on täysin luvallista... Osasi kuitenkin olla syömättä papereita!
Rakkautta ensipuraisulla oli tuo varmaan monessakin koirataloudessa tutuksi tullut, puristaessa röhkivä possu. Fannin oma joulukinkku. Yläkerran portaiden välitasanteella tyttö veteli sikeitä useampaan otteeseen uusi armas kainalossa. Eihän se kovin kestävä ole, saparo irtosi ensimmäisen viiden minuutin sisällä ja mahassa on jo ammottava reikä, mutta riemua on kyllä riittänyt varmasti koko rahan edestä.
Lopuksi vielä ulkoilukuva, kun oli niin vauhdikas otos sattunut. Minun osaltani alle viikon kestänyt reissu oli toisaalta lyhyt, mutta antoisa, kaikki tärkeimmät paikat saatiin kierrettyä ja sukulaisten kuulumiset jälleen päivitettyä. Voisi jopa sanoa, että kesto oli täsmälleen oikea, kun en ehtinyt menettää hermojani vielä kenenkään kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti