Paluumatka sukulaisista olikin sitten jännittävä, sillä Fanni-neiti pääsi ensimmäistä kertaa junaan. Tätäkin oli tarkoitus kokeilla jo aikaisemmassa vaiheessa, mutta jotenkin reissua ei vaan ollut tai sitten autokyyti löytyi liiankin helposti... Fanni on kuitenkin aina matkustanut niin hienosti autossa kuin autossa, ettei kokeilun onnistumisesta ollut aihetta olla huolissaan. Ensimmäisessä kuvassa pikajunan lemmikkivaunun hieman karumpi interiööri. (Huomatkaa ihastuttava pingviini-heijastin, jonka Supermiehen isä viritteli pantaan vanhan killuttimen unohduttua irronneena kotiin! Kävelevä mainoskoira...)
Tässä taas InterCity-junan tarjoamaa luksusta. (Sivumennen sanoen, tuo reikä lattiamatossa ei sitten ollut meidän aikaansaannosta...) Kuten arvattavissa oli, ainut neitiä epäilyttänyt asia oli toiset matkustajat. Etenkin eräs nuori saksanpaimenkoira, joka puolestaan ei suhtautunut matkustamiseen kovinkaan myötämielisesti. Typy kuitenkin päätteli pian, ettei ulinalla ja haukahduksilla ollut mitään tekemistä hänen kanssaan ja rauhottui paikalleen.
Ihan näin uneliaissa merkeissä ei koko matka sujunut, sillä Fanni vain torkahteli ajoittain, aina kun ohikulkijoiden kyttäämiseltä ehti. Tämä on kuitenkin yksi tytön mieliasennoista matkustettaessa, on aina ollut. Perille tultuamme edessä oli vielä pienimuotoinen vaellus kaupungin halki. Kotioven auetessa neidiltä vielä löytyi jostain energiakätkö, jonka voimin saattoi vetää pienimuotoiset hepulit ja kirmata huoneesta toiseen tarkastuskierroksta tehden. Lopuksi oli hyvä rojahtaa olohuoneen tutulle matolle aivan oikoselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti