Ei se ollutkaan vielä siinä

Pääsin jo sanomasta, että nyt vihdoin ollaan terveenä! Mitä vielä... Ontuminen jatkui jatkumistaan, yhtä mystisenä, aina rasituksen jälkeen ja häviten joka kerta yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Lopulta soitin jo neuvoa kasvattajalta ja tultiin siihen tulokseen, että tämä on nyt paras tarkistaa lääkärissä.

Tiistaina hurautettiin sitten tohtorin tykö, joka aikansa väänneltyään, käänneltyään, puristeltuuan ja paineltuaan tuli siihen tulokseen, että vasemman etujalan olkaniveltä aristaa. Määrsi tytölle kipulääkettä, uutta "terapeuttista" ruokaa ja lisäravinneöljyä. Näillä katsellaan kaksi viikkoa ja jos touhu jatkuu entisenlaisena, niin sitten tutkitaan lisää kuvien kera. Toivotaan nyt, että menisi ohi mokoma kiusa, eikä olisi mitään vakavampaa...

Neiti käyttäytyi lääkärissä varsin esimerkillisesti ja antoi sedän tutkia rauhassa. Yksi hassu tilanne reissulla kuitenkin sattui. Kun lääkäri oli jo tutkinut Fannin, takahuoneesta tuli naishoitaja tyttöä tervehtimään. Fanni, joka oli muutenkin onnesta soikeana nuuskutellut kaikkia ihania hajuja, ei voinut saada tarpeekseen hoitajan takin tuokusuista. Niinpä täti kaivoikin taskustaan namin ja tarjosi sitä tytölle, joka tuskin huomasi koko asiaa! Ei vaikka kuinka tyrkytettiin! Silloin ajattelin, että jos ei jo valmiiksi oltais lääkärissä, niin nyt tulis kyllä lähtö... Siinä vaiheessa kun tuo herkkupylly kieltäytyy syömästä, jotain on todella vialla!