Ensimmäinen viikko, osa 2: Uudet lelut

Kun pentu ei nuku, se tutustuu maailmaan. Pääasiassa hampaillaan. Siksi on hyvä olla leluja, joihin pienet valkoiset piikit saa upottaa luvan kanssa, ettei ihan kaikkea tarvitse kieltää. Aiemmissa kuvissa on jo esiintynyt Tiikeri, johon Fanni tutustui kotimatkalla. Seuraavaksi esitellään muita aarteita.

Kuvassa vielä valkoinen rengasluu on ehkä kaikkein mieluisin nuttuutuksen kohde. Tyttö on osoittanut melkoista määrätietoisuutta jyystäessään sitä pitkiäkin aikoja yhteen putkeen. Luu on myös paras vaihtoehto silloin, kun neidin suuhun pitää työntää jotain ehkäisemään luvattomien kohteiden pureskelua. Mitä tapahtuu paljon. Kokeiltu on ainakin tuolien ja pöytien jalat, sohvan ja rahin reunat, kynnykset ja lattialistat, kaikki mahdolliset kengät, rullaluistimet, pyykkikori, oman patjan reunat, pyykinkuivausteline, asvaltin reunat ja varpaat ja nilkat niin edelleen ja niin edelleen. Onneksi Fanni ei toistaiseksi ole osoittanut mitään mielenkiintoa sähköjohtoja kohtaan...


Vaaleanpunainen kumilelu aiheutti saapuessaan hurjaa saalistusta ja ensimmäiset leikkihaukutkin kuultiin. Sittemmin se on menettänyt suosiotaan, vaikka soisin neidin antavan sille enemmänkin huomiota, sen kun voisi huoletta jättää tytölle tämän yksin ollessa - ei irtoavien palasten vaaraa, toisin kuin luiden kanssa. Tosin eipä Fanni vielä osaa luutakaan niin kovasti murjoa.


Tennispalloakin tyttö on päässyt kokeilemaan, mutta tämä lelu ei kuulu siihen valikoimaan, joka on neidin saatavilla jatkuvasti. Pallolla leikitään yhdessä, joten se siis kuuluu vain erityisempiin hetkiin. Myöskään seuraavassa otoksessa esiintyvä kirsikkatomaattirasia ei ole varsinainen lelu, mutta herätti neidissä suurta kummastusta.


Suu ja hampat ovat pennun kädet, ajan kanssa puremisvimmankin pitäisi laantua ja oppiihan neiti pikkuhiljaa mitä saa syödä ja mitä ei. Toivottavasti. Loppuun vielä näyte siitä ehkä kuitenkin kaikkein houkuttavimmasta pureskelun kohteesta.