sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Ensimmäinen viikko, osa 1: Tuhinaa ja kuorsausta


Pieni koiranpentu nukkuu suurimman osan päivästään, ihan kuten ihmisvauvatkin. Olen kuitenkin varma, että yhdenkään vauvan selkäranka ei taivu sellaisiin asentoihin, joissa Fanni-neiti aivan tyytyväisenä uinuu. Valitettavasti tyttö todella nukkuu koiran unta, eikä parhaista mutkista tahdo saada kuvaa. Tässä silti muutamia esimerkkejä, jotka kamera on sattunut tallentamaan.


Neidillä on myös taipumus vääntäytyä unille mitä kummallisimpiin paikkoihin, yleensä pätee sääntö: mitä pienempi kolo, sen parempi. Kaiketi pieni tila luo pesämäisen tunnelman ja on siten pennun mielestä mukavan turvallinen. (Huomaa pyykinkuivaustelineen jatkuva läsnäolo.)


Lämpimät kesäsäät ovat yltäneet meillekin asti ja sen seurauksena Fannin mieluisin nukkumapaikka löytyy yleensä minkä tahansa avoimen ikkunan alta tai kuten seuraavassa kuvassa, parvekkeen lattialta, heti kynnyksen vierestä.


Öitä tyttö ei luonnollisesti vielä nuku läpi yhtä soittoa, vaan vaihtaa paikkaa useaan otteeseen ja puuhailee välillä muutakin. (Kuten kakkaa ja syö aikaansaannoksensa tämän jälkeen!? Iyy! Hienon neidin käytös ei vielä ole aivan hallussa...) Jokainen ilta aloitetaan kuitenkin makuuhuoneesta, meidän sänkymme vierestä. Pyykkikorin ja seinän väliseen rakoon on aivan ihana työntyä!



Supermies tuntuu heräävän jokaiseen Fannin liikkeeseen yön aikana. Onnekseni olen ilmeisesti itse sen verran sikeäuninen, ettei tytön touhuaminen minua häiritse. Sen sijaan on käsittämätöntä, että jos Supermies kerran havahtuu unestaan niin herkästi, miten ihmeessä hän voi olla heräämättä omaan kuorsaukseensa!
Otsikon kuorsaaja ei kuitenkaan tällä kertaa ole Supermies, vaan Fanni-neiti. Tänään parvekkeelta kuului sen sorttista rohinaa, että ehdin jo säikähtää, kuka sinne on kiivennyt hirsiä vetelemään. Uskomaton ääni pienestä koirasta! Jos joskus saan ääninäytteen nauhalle, lupaan jakaa sen teidän kanssanne, mutta toivotaan nyt silti, ettei tästä tule tapaa...

1 kommentti: