perjantai 30. marraskuuta 2012

Terminaattori-Nella


Vielä muutama kuva Nellasta taannoiselta Kainuun-reissultamme, lähinnä koska nämä sattuivat olemaan täällä valmiiksi ladattuina, kun blogger ilmoitti ilmaisen kuvatilani täyttyneen enkä ole jaksanut tehdä asialle vielä mitään. Voin kertoa hieman pikkutytön tuoreemmista kuulumisista, sillä saan päivityksen neidin uusimmista metkuista puhelimen välityksellä säännöllisesti. Ja metkujahan tällä tytöllä riittää!


Nellan saavutusten lista on vaikuttava. Tyypillisten tuolinjalkojen, kynnysten, johtojen ja naulakosta roikkuvien takinhihojen jyrsimisen lisäksi pikkutyttö on osoittanut myös luovaa ajattelua, esimerkiksi kiipeämällä sohvapöydälle, keittiön ruokapöydälle sekä edellistäkin korkeammalle lipastolle, jonka päälle joku oli jättänyt avonaisen karkkipussin. Myöskään suljetut ovet eivät tätä puuhailijaa pahemmin pidättele, vaan kyytiä ovat saaneet sekä ostoskassit että villasukat. Ikkunalaudalle asetellut kukkapurkitkin täytyi kiskoa alas. Eräänä päivänä yksin ollessaan Nella oli löytänyt mamman käsilaukun pohjalle unohtuneen pussin polkkakaramelleja. Isäntäväen palatessa kotoa löytyi viaton pikkukoira, turkki täynnä tahmaisia makeisia.


Nella on kaikessa sinnikkyydessään ja yrittelijäisyydessään hyvin erilainen pentu kuin meidän Fanni oli. Toki Fannillakin on oma tuholaishistoriansa, mutta sen yritelmät ovat aina olleet hyvin satunnaisia yksittäistapauksia. En voi kuvitellakaan Fannia kiipeämässä pöydälle eikä sille varmasti tulisi edes mieleen yrittää kaapinovien avaamista. Meidän koira on hyvin rajatietoinen sillä tapaa, ettei se mene ulos puoliksi avoimesta ovesta eikä yritä tavoitella mitään raolleen jääneestä kaapista. Jokin keittiön tasolle jätetty, ihan mahtavan ihanan tuoksuinen asia saattaisi ylittää Fanninkin kynnyksen, mutta se tarvitsisi kuitenkin hyvän aikaa kerätäkseen ensin rohkeutta moiseen suoritukseen.
Nella sen sijaan on aivan toista maata, sille kaapin oven takaa pilkistävä lahkeensuu riittää innoitukseksi koko komeron sisällön esiin kiskomiseen ja tutkimiseen eikä sitä pidättele aivan pienet esteet. Välillä epäilemme, että tyttö erehtyy pitämään itseään terrierinä... Yleensä nämä tihutyöt tapahtuvat sillä aikaa, kun Nella on jäänyt yksin kotiin. Miltään eroahdistukselta temput eivät kuitenkaan vaikuta, pienellä vaan on yksinkertaisesti paljon virtaa ja tervettä uteliaisuutta maailman kohtaamiseen.
Lapsuudenkodissani kauhistelivat ensin bernin isoa kokoa, kun aikoinaan kerroimme koiran ottavamme. Sittemmin samainen porukka ihastui Fannin rauhalliseen ja lunkiin luonteeseen ja päätyi suurelta osin sen vuoksi berninpaimenkoiraan omassa rotuvalinnassaan. Kyllä minä yritin varoittaa, että koiratkin on aina yksilöitä...

6 kommenttia:

  1. Ihana! Koirat ovat tosiaan omia persoonallisuuksiaan. Labbiksemme Monty oli kyltymätön ahmatti, mutta silti se ei koskaan varastanut pöydältä mitään (paitsi kerran jäätyään yksin kotiin matalalle sohvapöydälle unohdettujen savupororullien kanssa. Silloinkaan se ei syönyt kaikkia vaan jätti muutaman meille, kuin lohdutukseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, eihän nyt kukaan voi kaikkia houkutuksia vastustaa! :) Fannikin on todella perso ruualle ja kerran sekin nappasi pöydän reunalta paksun kinkkusiivun, kun jäi toviksi keskenään sen kanssa. Mutta varsin huomaavaista Montyltä jättää vähän herkkuja toisillekin! :D

      Poista
  2. Toi on niin totta, että yksilöitä ovat. Ja aika tod.näk., jos tosi vahvasti olettaa pennun olevan tietynlainen, tulee sieltä sitten ihan päinvastainen otus nurkkiin omiin pyörimään. Onneks ite ootin ahmattia rasavilliä eli varauduin mittaviin tuhoihin ja hermojen lopulliseen menetykseen, nii tuliki tosi kiltti, joka ei tuhoa mitään ja ruokaki maistuu miten sun sattuu. Kerran unohtu olkkarin pöydälle yöksi lautanen, jonka päällä oli pari nakkia, ja niin vaan oli nakit siinä koskemattomina aamulla herätessäkin. x) Ja ihan varmana se seuraava koira joskus hamassa tulevaisuudessa tulee tuhoamaan koko kämpän, ku luulen sen olevan yhtä helppo, ku nykyinen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa voi kyllä olla jotain perää, mekin nimittäin oltiin henkisesti valmistauduttu kestämään huomattavasti paljon enemmän Fannilta. Ja Nellasta taas odotettiin pikkuenkeliä... :D

      Meillä ei kyllä jäis nakit huomaamatta pöydälle, koira istuis siinä vieressä täristen ja kuolaa valuis pitkin lattiaa, jos se ei olis varma saako hän ottaa vai ei. :D

      Poista
  3. Haha vanhempasi varmasti yllättyneet kun olivat tottuneet siihen miten helppo Fanni oli sinulla ja nyt Nella on ihan eri maata :D Mitähän kaikkea se vielä keksiikään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sieltä on noitumista kuulunut tyyliin "Tietysti sen piti just meille sattua tämän paholaisen..." :D Mutta enpä silti usko, että mistään hinnasta antaisivat pois. :)

      Poista