Norja, osa 6 - Älkää huoliko, tämä on viimeinen!

Viimeisenä Norjan reissun aamuna vaihdettiin jalkapatikka autokyytiin. Jätimme Fannin kanssa Supermiehen kalojensa pariin kikkailemaan ja lähdimme huristelemaan pikkutietä kohti lähintä vakituista ihmisasumusta. Mutkittelevan hiekkatien päästä löytyi vuononpohjukka - Syltefjord, johon koko reissun ajan seurailemamme jokikin laskee. Vuonon rannalta löysimme samaa nimeä kantavan, uskomattoman herttaisen kyläpahasen.

Syltefrordin kylä - aikalailla kokonaisuudessaan.

Pistimme auton parkkiin kylän läpi johtavan kadun päähän ja kävimme kävelemässä pitkin tuota hiljaista valtatietä. Hieman oli Fannilla muistelemista hihnakäyttäytymisessä pitkän vapaanakulkemisen jälkeen, mutta eipä paikalla tuntunut olevan juuri ketään tuota käytöstapojen puutosta todistamassa. Kylä oli niin hurmaava, että taidankin kirjoitella siitä joskus ihan oman tarinansa.

Båtsfjordin satamassa.

Tuolta retkeltä palattuamme oli fanaattinen kalamieskin jo valmis pakkaamaan vavat ja kahluuhousut ja suuntaamaan kohti kotia. Ensin teimme kuitenkin pienen mutkan Båtsfjordin kaupunkiin, joka puolestaan oli varsin eläväinen ja kohtuullisen kokoinen keskittymä verrattuna Fannin ja minun aamuiseen kohteeseen. Båtsfjordissa vallitsi oikea kaupunki-ilmapiiri ja oma reissussa ryvettynyt ja suoraan sanottuna haiseva olemus alkoi suorastaan hävettää kaduilla kulkiessa. Kun illalla lopulta kurvattiin omaan pihaan, oli mielessä vain yksi ajatus: "Suihkuun ja äkkiä - kellosta viis!"