Etelässä kärsitään kuulema katupölystä. Voi niitä. Meillä vuoroin kahlataan nilkkoja myöten sohjossa, välillä liukastellaan kirkkaalla jäällä. Joella hiihtäjät viuhtoo menemään täyttä häkää ja kelkatkin pyörii vielä. Niinpä mekin uskalletaan sinne pällistelemään.
Ei me yleensä kuitenkaan latuja pitkin mennä... Ei oo meidän koiran kikkareet, joista sitä keskustelua taas käydään paikallislehden tekstiviestipalstalla, jokavuotiseen tapaan.
Välillä me kirmataan täyttä päätä...
...ja välillä sukelletaan hankeen.
Sitten täytyy vetää hetki lonkkaa.
Kunnes jaksaa taas painaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti