torstai 17. marraskuuta 2011

Autot


Varoituksen sana. Nyt mennään ehkä aika kauas tämän blogin tavanomaisista aihepiireistä. Valokuvaaminen on kuitenkin siitä jännä harraste, että se saa ihan uudella tavalla kiinnostumaan sellaisistakin asioista, joita ei aiemmin juurikaan huomioinut.





Jos ihan rehellisiä ollaan, niin näitä (ja lukemattomia muita) koslia ei allekirjoittanut elämänsä varrella tosiasiassa ole voinut olla huomioimatta. Tämä siksi, että ne muodostavat olennaisen osan lapsuudenkotini kasvuympäristöä. Aiemmin ne ovat kuitenkin aiheuttaneet lähinnä silmäsärkyä, kunnes eräänä harmaana lokakuisena aamupäivänä satuin kulkemaan ohi kamera kädessä. Se oli menoa se.







Minulla ei ole sen kummempaa käsitystä kyseisten kotteroiden merkistä tai vuosimallista, muuta kuin että molemmat ovat seisseet paikoillaan jo hyvän aikaa ja se näkyy. Miten autossa voikaan kasvaa noin monenlaisia elämänmuotoja? Kai tämä on nyt sitä rappioromantiikkaa.

5 kommenttia:

  1. Miun mummollassa on vanha Ford Anglia, isäni ensiauto ja se on jo ollut vuosia levossa, kuten tämä kuvaamasi auto. Reppanat. Joskus miettinyt, että olisi kiva ne pelastaa mutta ruosteeseen ei auta mikään. =/

    VastaaPoista
  2. Nuo autot ovat Bedfordeja

    VastaaPoista
  3. Onhan ne aika surullisia rapistumassa noin, mutta toisaalta on myös hauska katsoa miten sinnikkäästi luonto ottaa tilansa takaisin. Ei sillä että luonnon kannalta olisi mitenkään paras ratkaisu jättää nuo tuollalailla "maatumaan"...

    Riku: Niinhän siellä tosiaan lukee, mutta jännää oli se, että kun googletti bedfordin tulokseksi tuli vaan kuvia linja- ja rekkautoista ja tieto, että Bedford oli joskus hyötyautoja valmistava yhtiö, muttei oikein muuta. mahtaakohan Jari tietää, minkä mallisia nämä on ja miltä vuodelta?

    VastaaPoista
  4. Ne on vuosilta 66 ja 67 ja ne ovat Hav 22-van mallisia

    VastaaPoista
  5. No selvisipä sekin! Nuo autothan on sitten melkein yhtä vanhoja kuin äiti! ;D

    VastaaPoista