perjantai 7. lokakuuta 2011

Hevosella pääsee, osa 2


Edellisen reippailuretken jälkimainingeissa lupailemassani kalastusvapaassa luontokohteessa jatkettiin retken teemasta huolimatta rantapusikoihin tutustumista. Seuraavana viikonloppuna autolla nimittäin hurautettiin läheiseen saareen rakennetun luontopolun lähtöpaikkaan. Rehellisyyden nimissä on todettava, että tämä kohde olisi ollut varsin helposti saavutettavissa myös jalan, mutta koska itse polun pituudesta ei löytynyt etukäteistietoa, suunnattiin paikalle varmuuden vuoksi renkaiden turvin. Joku kohtuus nyt liikunnassakin.



Heti alkumatkasta ilmeni pientä epävarmuutta, sillä olimme valinneet retkipäiväksi täydellisen kirkkaan ja aurinkoisen lauantai-aamupäivän, mikä tarkoitti, että liikkeellä oli muitakin intomielisiä. Polun alkupäähän saapuessamme selvisi kuitenkin, ettei koiran päästäminen irti saaressa ylipäänsäkään olisi sallittua, koska - ihan totta - siellä laidunsi kesän ajan lammaslauma! Olimme ilmeisesti liikkeellä liian myöhäisenä ajankohtana, sillä elukoista itsestään ei enää näkynyt jälkeäkään. Todisteet olivat kuitenkin hyvin esillä ja maistuivat herkullisilta.


Fannille tuotti alkuun hieman hankaluuksia ymmärtää pitkospuilla kulkemisen hienouksia, mutta sinnikkään ohjauksen myötä raiteilla pysyminen alkoi sujua ja polun loppupäässä neiti teki enää muutamia tarkkaanvalikoituja syöksyjä pientareelle, milloin minkäkin hajun perässä. Asiaan saattoi tosin vaikuttaa myös se, että lammaslauman jättämät "namit" oli helpoimmin noukittavissa sileältä puualustalta...





Puolessamatkassa polkua oli kelluva lintutorni, johon siirryttiin pientä siltaa myöten. Tornista oli hyvät näkymät läheiseen kaupunkiin ja myös erilaisia siivekkäitä onnistuttiin bongaamaan. Fannin poseerausinto puolestaan oli upeista olosuhteista huolimatta olematon eikä tyttö suostunut kiipeämään tornin portaitakaan. Siellähän napotat sitten.



Nähtiin myös paljon korentoja. (Ennenvanhaan olisin kirjoittanut tähän ihan vaan että sudenkorentoja. Nykyään kuitenkin asun saman katon alla perhokalastajan kanssa ja tiedän, ettei kaikki korennot ole susia, vaan niitä on monia muitakin lajeja.) Olettekos koskaan yrittäneet ottaa kuvaa korennosta? On muuten aika haastavaa hommaa! Eikä intopiukassa hölmöilevä koiranrotjake ainakaan yhtään helpota tilannetta...

5 kommenttia:

  1. Kiitoksia vierailusta blogissani! Sulla on tosi kauniita kuvia täällä... Saakos udella millä kameralla kuvailet?
    Niin ja onko ok, jos linkitän blogisi omaani?

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia itsellesi ja olen varsin imarreltu linkittämisestä, eli anna mennä vaan! :)

    Käytössä Canonin Powershot SX200 eli perus digikameralla mennään. En ole vielä uskaltanut alkaa haaveilemaan järkkäristä, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita... :D Aikanaan tämä kuitenkin myytiin mulle "parhaana heti järjestelmäkameran jälkeen".

    VastaaPoista
  3. Juu itsekin haaveilen järkkäristä, mutta se on sitten asia erikseen, että koska sellaiseen on varaa. Tämä bloggailu on siitä viheliäistä hommaa, että ainakin mulle iskee paha vertaiskateus toisten kameroista :D

    VastaaPoista
  4. Hiphei! Tunnustusta pukkais. :p -> http://karvahelvetti.blogspot.com/2011/10/kahdeksan-satunnaista-asiaa.html

    VastaaPoista
  5. Tiina: Samat vaivat täälläkin, niin rahan kuin kateuden suhteen. :D

    Bemary: !! Herttinen sentään, KIITOS! Olen otettu! :D

    VastaaPoista