Kaksi juhlaa yhdellä iskulla

Vappua on vietetty ja muutama päivä sen jälkeen Fannin synttäreitä. Molempia aika pienimuotoisesti, kiitos vallitsevien olosuhteiden: useamman päivän vappureissu vaihtui koti-iltaan auton hajottua ja neidin nelivuotispäivä meinasi jäädä kokonaan emännän vasta-alkaneen kesäduunin ja isännän työmatkan jalkoihin. Onneksi asia muistui mieleen joskus iltapäivän kahvitauon tienoilla ja kotimatkalla ehti vielä käydä hakemassa karvaturrille ison pussin luita lahjaksi. 

Aivan viime vuoden veroisia juhlia meidän tyttö ei siis tällä kertaa saanut, mutta eipä tuo hirveästi ole mieltään osoittanut. Yritettiin tänään vähän hyvitellä eikä kielletty, kun metsälenkillä tuli vastaan niin ihanan kutsuva suolampi...

Sottapytty

Näin voi käydä, jos aamulenkillä kieriskelee linnunraadon päällä.

Silloin joutuu pyykkiin ja parvekkeelle kuivamaan.

Luultavasti oli silti sen arvoista.

Vajosuon vaellus

Mahtavan aurinkoiset kevätsäät ja edessä puolitoista vuorokautta täysin suunnitelmista vapaata aikaa - mitä siis tehdä? Sitähän voisi vaikka etsiä aurinkolasit ja suunnata lähimmälle terassille siemailemaan olutta.
Liian helppoa.
Me päätettiin pakata rinkat ja tepastella 30 kilometrin lenkki Kurjenrahkan kansallispuistossa. Tässä kuvakooste maaliskuisesta 24 tunnin minivaelluksesta.

Suohirviö?

Ensimmäinen lintutorni, johon Fannikin on kiivennyt!

Talven jälki.

Kesävalo.

Leiriruokaa.

Mihin suuntaan?

Öinen metsä suon laidassa oli yhtä aikaa käsittämättömän hiljainen ja täynnä jännittävän eksoottisia ääniä. Reissun jälkeen jalat ja selkä olivat poikki, mutta mieli kummalla tavalla täynnä virtaa.
Olisi ne tunnit huonomminkin voinut käyttää.

Silppuri

"Ai sää sait tämmösen vai? Voinko mä auttaa?"

Kävin viime viikonloppuna Tukholmassa ja kuinkas muuten Tukholmaan mennään kuin laivalla. Laivamatkailuun puolestaan kuuluu tietynlaisten ostosten tekeminen, joten into pinkeänä suuntasin tax free-myymälään ja ostin sieltä Supermiehelle tuliaisiksi - mitäs muutakaan kuin Englannin lakritsia! Ja kuinka tämä kaikki liittyy meidän koiraan? No, kuvat selittävät.

"Tutkaillaanpas vähän tarkemmin..."

  "Hei, täällä on jotain sisällä!"

 

(Huolestuneille huomautettakoon, että tässä vaiheessa takavarikoin pakkauksen sisällön turvaan sohvalle - mikä ei vähentänyt Fannin mielenkiintoa laatikkoa kohtaan lainkaan.)

 "Tämä mysteeri on selvitettävä pohjiaan myöten..."

"Kappaleiksi vaan!"

 

"Apua, tää jäi kiinni mun kulmahampaaseen."

 Ja tässä lopputulos. 

Taas tuli vahvistettua vanha totuus:

Kyllä ei kallis lelu ole paras lelu!

Pattipää

Kuun vaihteessa Fannin kuonoon oikean silmän alle kasvoi patti. Patit ovat aina pelottavia, mutta ensidiagnoosina epäiltiin kuitenkin vain allergista reaktiota - edellisenä päivänä kun oli lenkkeiltykin tavallisesta poikkeavassa maastossa. Patti ei kuitenkaan suostunut katoamaan ja lopulta eläinlääkäri totesi, että kyseessä olikin jotain ihan muuta: hammasjuuren tulehdus.

Viikon ajan syötiin antibioottia ja odoteltiin, kunnes koiraparka pääsi leikkaussaliin, jossa yläleuasta poistettiin oikean puolen takahammas. Tulehtunut juuri aiheutti silmän alle nousseen turvotuksen. Hampaan kärki oli ilmeisesti rikkoutunut joskus ja tulehdus päässyt kehittymään muodostuneessa reiässä.

Tokkurainen koira viihdytti isäntää pissimällä pitkin asuntoa, allekirjoittanut kun ei voinut perua iltamenojaan. Kauaa episodi ei Fannia kuitenkaan häirinnyt, niin sinnikkäästi tyttö yritti jo seuraavana päivänä kerjätä yleensä iltaruuan jälkeen jälkkäriksi tulevaa puruluuta. Jotain neidin ruokahalusta kertoo myös se, ettei se missään vaiheessa arkaillut syömistä, vaikka hampaan on täytynyt olla aika kipeä.

Nyt Fanni on jo täysin kunnossa, kipulääkkeiden syöttäminen on lopetettu ja luiden pureskelu maistuu entiseen malliin. Leikkauksen yhteydessä poistettiin myös koiran suuhun kertynyt hammaskivi ja minä olen päättänyt, että nyt me ihan oikeasti kunnostaudutaan hampaiden harjaamisen kanssa! Ehkä tästäkin siis opittiin jotain...

Halikaveri

Joskus vaan tarvii jonkun kainaloon päiväunille.
Vaikka pandakarhun.

Aamulenkillä

Aamulenkillä päätin ottaa mallia Fannista ja laskea nokan maantasalle. Tällaista sieltä löytyi.

Ja kun lopulta oltiin pyllitty tarpeeksi, tulin katsoneeksi ylöskin ja jäin hämmästyneenä seuraamaan kuvassa näkyvän tirpan ja sen lajikumppanien puuhia. Pitivät hassua kurlutusta, suhahtelivat ympäriinsä ja heittelivät oksasilppua tai havunneulasia pitkin poikin. Taisi siivekkäilläkin mennä kevätaurinko päähän?